Pyhällä maalla

Harras ortodoksijuutalainen nainen lukee, mitä on kirjoitettu

Jerusalemin vanhan kaupungin kujalta

Kuollutmeri oli valtavan kokoinen ja rannat olivat pettäviä, väliin näkyi kraaterimaisia reikiä

Reissumme Israeliin oli ensimmäinen, vaikka monet tuttavapiirissämme ovat sitä meille lomakohteena kilvan kehuneet.No, avoimin mielin kuitenkin reissuun lähdettiin ja katsomaan mitä tuleman piti.

Ehkä ensimmäinen iso yllätys mulle oli se, että venäjä ja venäjänjuutalaiset ovat niin selvästi näkyviä Israelissa. Toki olen tiennyt, että Venäjältä on juutalaisia muuttanut Israeliin useampana aaltona, mutta jotenkin ei ole mennyt jakeluun se, miten huomattavalla osalla nykyisistä Israelin juutalaisista on juuria Venäjällä. Kaikissa liikkeissä olisi pärjännyt venäjän kielellä ja useimmat tekstit olivat myös venäjäksi. Melkein kuin olisi Helsingin Stockalla kävellyt... Tosin suomalaisena vahva venäläisyys ei ole kovin merkittävä valttikortti, meitä siipan kanssa jopa luultiin venäläisiksi useampaan otteeseen.

Näkymä Öljymäeltä kaupunkiin

Israel on juutalainen valtio ja se näkyy aika monessa asiassa, varsinkin sapattina ja nyt myös sen vuoksi, että sikäläinen Pesach (Pääsiäinen ) oli aluillaan. Ruokaan tuli monenmoisia rajoituksia, esim. tärkeän elintarvikkeen kuten oluen jakelu hotellilta lopetettiin :) koska hiiva on kiellettyjen aineiden listalla Pääsiäisenä.

Mikähän merkitys on sillä, että kuuluu Jumalan valittuun kansaan, Jumalan silmäterään? Meikälaisen silmään näytti siltä, että juutalaisilla on itsetunto ja omanarvontunto kohillaan jopa siihen malliin, että sitä voisi tulkita tietynlaiseksi koppavuudeksi. Mutta onhan heillä toki kansana takanaan historia, jota ei kellään muulla ole. Siitä ei puutu vauhtia ja mahdottomia käänteitä. En tunne Suomessa juutalaisia juuri ollenkaan, tai itse asiassa tunnen vain yhden herran ja hänessä ei kyllä ole koppavuudesta mitään merkkiä. Saattaapi tietenkin olla, että suomalaisena juuri turvemajasta nousseena kokee vaan ihmiset, joilla on noin upea historia takanaan, jotenkin ylimyksellisenä. Tai sitten se vaan on niin, että on kansoja ja on KANSOJA. Joku sellainen outo "pakana-fiilis" nosteli päätänsä, kun ei hallinnut juutalaisten kiemuroita.

Teimme retken ylös Jerusalemiin ja se upea kaupunki. Sieltä kun pikkuhiljaa noustaan Kuolleen meren -417 metristä kohti Jerusalemin kukkuloita, on näky suorastaan juhlava. Jerusalemhan on rakennettu kukkuloille ja sen todellakin huomaa, kun kaupunkia lähestyy. Historian havina on siellä suorastaan korvin kuultavaa . Kävimme Pyhänhaudan kirkon vilskeessä ihmettelemässä silmät ymmyrkäisenä kaikkea outoa uskonnollista menoa, jota eri huoneissa käytiin. Osa kristityistä uskoo, että juuri sen kirkon alueella on tapahtunut kaikkia oleellinen, eli Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja hautaaminen. Mielenkiintoinen paikka, mutta jätti hulinallaan kuitenkin kylmäksi. Siellä kirkossa kuulema kirkkojen nokkamiehet käyvät aina välillä siihen malliin kärhämää, että paikallista virkavaltaa on kutsuttava paikalle, etteivät vallan revi toisiansa hengiltä. Että semmosta kristittyjen yhteyttä, ei ihme jos juutalaiset näkevät kristityissä melkoisesti pakanoiden piirteitä.

Öljymäki oli upea paikka ja Öljymäen rinteillä olevat kymmenettuhannet haudat, jotka näkyvät kaupungin keskustan puolelta paremmin. Siellä kuolleet ovat paalupaikalla odottamassa päivää, jolloin Messias saapuu ja kuolleet nousevat. Varaisin paikkani sieltä mullekin, mutta ei taida olla enää vapaita paikkoja ja jos olisikin, tuskin mulle paikkaa myönnettäisiin.

Öljymäki on täynnä valkoisena hohtavia hautoja

Getsemanen puutarha ja öljypuut

Oletetun Getsemanen puutarhan kohdalla on kaunis kappeli ja upeita todella vanhoja öljypuita. Tosin en ole ihan vakuuttunut, oliko se Getsemane oikeasti juuri siinä. Mutta väliäkös sillä, kaunis paikka kuitenkin.

Mun mielestä Jerusalemin vaikuttavin paikka oli Länsimuuri eli Itkumuurina paremmin ehkä tunnettu paikka. Rukouksen tunnelma oli siellä suorastaan käsin kosketeltava huolimatta siitä, että paikalla on tiukat turvatoimet ja paljon pyssyhenkilöitä. Kävin minäkin muurilla rukoilemassa, otsa kiinni viileässä muurissa, vasen käsi sydämellä ja oikea kämmen myös muurissa kiinni. Mitäkö rukoilin? Se jää salaisuudeksi, mutta kerron, kun vastausta alkaa näkymään. Naisten puoli oli vain neljännes miesten alueesta ja naisten puolella oli suorastaan ruuhkaa. Pikkusen ärsytti, että vieressäni oleva nainen puhui kännykkään...tai ehkäpä hän rukoili jonkun ystävänsä puolesta, joka oli puhelimessa.

Länsimuurin rukoilijoita

Olimme yön Jerusalemissa ja aamulla jatkettiin kierrosta Puutarhahaudalta. Kalliohauta on protestanttien ajattelema Jeesuksen mahdollinen hauta. Puutarhahaudan ympäristö on laitettu oikein kauniiksi ja siellä on mukava kävellä.

Kalliohauta

Iltapäivällä kävimme vielä parissa museossa, jossa saimme tutustua Jeesuksen aikaisen Jerusalemin pienoismalliin ja vanhoihin kirjakääröihin. Pienoismallista kävi hyvin se selville, että toinen temppeli on ollut todella muhkean kokoinen verrattuna muuhun kaupunkiin. Oppaamme Kalle oli kyllä historiansa hyvin opetellut ja häntä oli hauska kuunnella niin Raamatun historian kuin muukin Israelin historian tiimoilta.

Jerusalem Jeesuksen aikaan

Päivän lopuksi oli holocaust-museo Yad Vashem. Siellä oli todella paljon nähtävää ja hyvin vaikuttava paikka, tosin siellä pitäisi käydä muutamana päivänä peräkkäin vaikka pari tuntia kerralla,. Nyt meni vähän läpi juostessa. Olemme käyneet juutalaismuseoissa Saksassa ja Tsekeissä, mutta kyllä materiaalia on eniten Jerusalemissa. Paikkaan ei saa viedä muistaakseni alle 10-vuotiaita, eikä kaikki sovi herkillekään. Siellä täällä näki ihmisiä, jotka olivat todella järkyttyneen oloisia, Jerusalem-syndrooma voi vallata.

Kuolleellamerellä pysähdyimme kellumassa menomatkalla ja sellainen ihme koettiin, että jouduimme keskelle paikallista ukkoskuuroa. Juhlavan näköisesti siellä salamoi ja vettä tuli, kuin saavista kaataen jonkun aikaa. Paikallisessa kaupassa oli ortodoksijuutalainen nainen, joka luki täysin keskittyneenä Raamattua, kun sade on pahimmillaan. Se kellunta Kuolleessameressä on kyllä ylimainostettua, ei ollut minusta kummonen kokemus ja koko aika jännitin, että jos satun vahingossa horjahtamaan ja hörppäämään vettä. Se olisi kuulema tiennyt sairaala reissua, tiiä häntä. Että näin Jerusalemin reissu lyhykäisesti, mutta käykääpä itte kattomassa. Miekin lähtisin sinne toisenkin kerran, mutta aikaa pitäisi olla ainakin kolme päivää.

Jatkan raporttiani muutaman päivän jälkeen. Shalom!