keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Wapun jälkeistä elämää

Veljmies vapun jälkeisissä tunnelmissa



Pyörähdettiin Kuopiossa 3 yön reissulla virkistymässä hyvien ystävien seurassa. Ruokaa oli paljon ja paljon sitä syötiinkin. Yksi ateria kun lopetettiin niin seuraavaa jo suunniteltiin. Siippa kävi muutaman geokätkön bongaamassa jo Kuopiossa ja me muut juoksimme perässä.

Vossikka tuli vastaan

Olenkohan mie edellisessä elämässäni ollut Kuopiolainen vai mistä voi johtua se,että olen siellä niin kotonani? Minusta on ihana turista siellä torimyyjien kanssa ja nauttia kunnon savon kielen kuulemisesta. Ostinkin torilta uuden hienon kesäisen lierihatun, joita iäkkäämpi naishenkilö siellä kaupitteli. Hän oli itse tehnyt ne kaikki ja kuoseissa ja malleissa löytyi. Löytyi jopa isoja kokoja - mun onnekseni- sillä mun pää on kokoa 59-60 ja olen usein saanut poistua hattuliikkeestä tyhjin käsin. Torilta lähti myös mukaani mukavan papparaisen leipoma ahvenkukko ja sitä täällä on nyt vedetty hiukopalaksi, nam!


Tuli kierrettyä rouvan kanssa kuopiolaisia liikkeitä ja niissäkin on mukavan lupsakka meininki. Carlson on mun lempipaikkani, kun siellä on aivan mahtava astia- ja taloustarvikepuoli. Poiketkaapa, jos siellä liikutte. Ostin sieltä edulliseen hintaan lahjoja tulevaisuudessa annettavaksi ja kaksi muovista viinilasia. Niitä kaipaamme aina, kun olemme ulkomailla ja nautiskelemme partsiviinejä. Inhottavaa juoda viiniä hammasmukista. Mutta nytpä on särkymättömät ja kevyet viinlasit mukaan pakattavaksi. Toivottavasti muistan ne pakata sitten ensi kerralla. Tosin Itävalta on siitä poikkeuksellinen, että ainakin tähän saakka sieltä on löytynyt joka vuokrakämpästä viinilasit. Mistään muusta maasta niitä ei ole sitten löytynytkään. Viimeksi kaipasimme niitä Israelissa.



Kissalla on ruokapaikka televisiotasolla, että hän saa katsella ikkunasta ulos samalla. Tasolle johtaa ramppi, koska ruhtinas ei jaksa enää sinne hypätä.


Parasta reissussa oli tietenkin vanhojen ystävien tapaaminen. Ko. pariskunta on niitä meidän ensimmäisiä "pariskuntatuttuja" sieltä -80 luvun alusta. Nyt meillä kaikilla on tyhjä pesä, lapset ovat lähteneet maailmalle. Heillä vielä kissavanhus, joka saa kyllä ruhtinaan kohtelun.



Rapalan luola

Jo puhkesi koivuun lehti




Paluumatka Kuopiosta kesti kauan, syystä, että siippa pökäsi mettään aina välillä. (Siipan huomautus tähän, että ei hänellä ollut ripsakkaa, vaan tietennii hän kävi geokätköjä hakemassa...) Itte istuin enemmän autossa ja kuuntelin radiota ja otin muutamia kuviakin. Koivu puhkesi lehteen siinä Sysmän tietämillä, se oli ihana huomio. Kuopiossa ei vielä lehtiä näkynyt ja ainakin pienet lammet olivat vielä ihan hyhmässä. Säähän oli aivan mieletön, käräytin vähän nirppanokkaani ja se punottaa kivasti. Suomen kesä- lyhyt ja vähäluminen.




Lähetysseuran talo, joss Lähetyskirkkokin sijaitsee



Eilen illalla kävimme konsertissa Lähetyskirkossa ja nappailin kuvia Tähtitorninmäeltä. Se on hieno paikka ja sieltä näkee kauas. Kivutkaapas sinne, jos Helsingissä käytte. Näin siellä nuorta lempeä.

Tähtitorninmäki




Näkymä Kauppatorin suunnalle



Näkymä etelään


Näkymä per...


Lopetan lätinät ja annan kuvien puhua. Tapaan tänään Lene-bloggaajan. Työt ovat olleet vähissä, mutta mikäs tässä on ollessa hienossa kevätsäässä. Totuushan on, että palaan vakihommaani kesäkuun alussa. Ainakin toistaiseksi. Siinä ohessa teen muutamaa työnohjausryhmää. Niitä on tällä tiedolla tulossa syksyksi 3, eikä sinne enempää juuri mahdukaan täyden työviikon lomaan. Sitten kieriskelen rahassa. Ainakin jos vertaa tähän kevääseen. Heikoimman kuukauden palkkani jäi reilusti alle tuhannen euron. Onneksi on mies, joka elättää. Ei ole tarvinut näläkää nähä.



Nyt ymmärrän, että rakastavaisia nimitetään puluiksi. Nämä pussasivat ja ihan kahteen kertaan mun nenäni edessä

10 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

No voisin ihan hyvin kuvitella sinua kuopiolaiseksi! Samanlaisia välittömiä ja puheliaita immeisiä ovat sielläkin, kaukana kaikesta hienostelusta ja tärkeilystä.

Kesäksi töihin, niin kuin minäkin. Siinä on puolensa, kesällä on jotenkin rennompaa eikä niin nökönnuukaa töissäkään, hyvällä tuurilla vähemmän hommaa, tai sitten enemmän:/

-Mullakin on muuten iso pää, harvoin löytää hattuja.

mm kirjoitti...

Täälläkin ilmoittautuu yksi isopäinen. Mukava, että teitä on muitakin.

Tähtitorninmäen kuvasi ovat meidän perheemme nostalgiaa. Sillä mäellä tämän vanhan parin, silloin jo vanhojen tuttujen, nuori lempi leiskahti yllättäen melkein neljäkymmentä vuotta sitten. Ja tuo Lähetyskirkon ylimmän kerroksen iso ruusuikkuna oli perheemme kotina toimineen huoneen ikkuna usean kuukauden ajan lähetyskurssillamme vähän yli kolmekymmentä vuotta sitten.

Anonyymi kirjoitti...

Maanantai aamuna sitten ajelitte kotiin "tuoksujen" kanssa, vai....

No, nuo muovilasit ovat olleet meidänkin matkoilla jo pitkään "must".
Meillä ne taitaa olla sellaiset enemmänkin kuohuviinilasin näköiset siellä matkalaukussa, mutta kotimaan mökkiretkeilyllä käytämme usein myös lasisia viini- sekä kuoharilaseja mukaan pakattuna. (nuo 2 kpl ).
Jotenkin nuo juomat tosiaan maistuvat paremmilta noin.
terveisin O ,eli Olivia

Rita kirjoitti...

Olipa taas mukavan mielenkiintosta matkakertomusta. Omat muoviset viinilasit matkalle on käynyt monesti itselläkin mielessä. Ihme tosiaankin, että monessa hotellihuoneessa ei ole kuin hampaanpesulasit, josta aperitiivinsa ja viininsä juoda. Nauttimisesta ei oikein voi puhua.

Minäkin tykkään kesällä tehdä töitä, kun kaikki rauhottuu, palavereita ei pidetä ja muutenkin vähemmällä hössäämisellä pärjätään.

meri kirjoitti...

Harvoin tulee käytyä Kuopiossa kun ei ole tuttuja siellä. Kuulosti kyllä niin houkuttelevalta, että voisi suorastaan kotimaan kesäreissun kohteeksi ottaa. Olikohan Kuopion kaupungintalon edessä muinoin runkoruusuja? Sellainen muistikuva on jäänyt mieleen, kun 70-luvulla joskus nuorena parina siellä käytiin.

Anonyymi kirjoitti...

Täytyypä teherä reissu Kuopiohon jokukerta, kun vaellusvietti isköö. Söpöjä nuo puluset. Oikeen ne tuntuu rakastavan toisiansa.

Irene

Vicki Li kirjoitti...

Katriina ja mm - meitä isopäisiä siis on enemmänkin, on hienoa kuulua joukkoon, jossa ei ole yksin.

MM- Lähetyskirkko on ihan sisältä, mutta penkit oli aika epämukavat. Mekin siipan kanssa muistelimme eilen, että nuorena parina kävelimme usein tuolla Tähtitorninmäellä.

Olivia- kyllä taas lähti limppu poikineen ja tuoksuineen mukaamme. Ei täältä etelästä saa niin hyvvee leipee.
Rita- ihan kivalta minustakin tuntuu palata vanhaan työhön. Näin untakin viime yönä siitä asiasta symbolisessa muodossa.
Meri- mulla ei kyllä ole aavistustakaan, mitä siellä kasvaa, saati sitten, mitä on joskus kasvanut. Mutta on se mukava kaupunki ja kaunis.
Irene- ota sieki vaan anonyymin kanssa suunta itään, siellä viihtyypi.

Ruska kirjoitti...

Paljon olette nähneet :) Nuo geokätkötkin vievät teitä mukavasti moneen paikkaan.
Kuopiossa olen käynyt, mutta koskaan en ajan kanssa tutustumassa tarkemmin. Mutta kivan kuvan olen minäkin saanut kaupungista.

Iinuska kirjoitti...

Minullakin on sama salarakas: Kuopio. Siinä kaupungissa on sitä jotain ja ehkäpä tänä kesänä pääsen sitä taas ihailemaan.

Töihin meno on varmaan mukavaa tauon jälkeen, onhan siellä kivoja työkavereita ja ehkä jopa mielekkäitä (?) työtehtäviä. Mä pidän maata tasapainossa ja olen koko kesän pois töistä, eka viikko ei ole vielä saanut ikävöimään työpaikkaa. :)

jaana kirjoitti...

Ihanasti kirjoitettu!
Melkein kuin olisin itsekin ollut Kuopiossa.;)

Mikä on geokätkö? Minä oon katsos ihan pihalla kuin lumiukko...;)

Hyvää äitienpäivää Kiinasta!