Siskot kävi kylässä

Blogiani seuranneet tiesivätkin, että eilen mulla oli jännä ilta. Olin kutsunut kotiimme blogisiskot Eickan ja Merin. Olen tuntenut heidät virtuaalisesti pian jo kaksi vuotta ja nyt aika ja paikka oli kypsä tapaamiseen oikeassa elämässä.

Mitäkö näin? Meille ilmestyi kaksi upeaa, pitkää naista, joiden kanssa olo oli heti ihan kotoisa ja oikeasti oli tunne, että tunsimme jo ennestään toisemme. Tai ainakin mulla oli se tunne. Ennen vanhaan ihmiset kirjoittivat paljon kirjeitä ja moni avioliittokin on Suomessa saanut alkunsa kirjeenvaihdolla, miksipäs ei siis ystävyyskin voisi alkaa hieman epätavallisemmalla tavalla eli Blogistaniassa tutustumisella. Kaikkia meitä jännitti hämmästyttävän paljon etukäteen, mutta ramppikuume suli jo eteisessä halaukseen.

Sitten söimme, koska uskon lauseeseen "hyvä ruoka-parempi mieli" Olin laittanut mun peruskauraa eli kanasalaattia, fetapinaattipiirakkaa ja pesto/pororouheella täytettyjä herkkusieniä. Kerniliina sai pysyä pöydässä ja kattaus ei ollut kaunis- niin kuin ei yleensäkään mulla. Ruoka oli kait hyvää, koska vieraille ainakin maistui hyvin. Harmi vaan, että olivat autolla, ettei voitu ottaa viiniä molemmille jaloille. Ens kerralla, Meri, tulette sitten julkisilla kulkuvälineillä tai jäätte yöksi. Juttua piisasi oikein mainiosti ja ilmeni, että siskojen serkku on mun nuoruuden ystäväni (jonka olen kadottanut maailman tiimellyksessä)

Mitä tästä opin? Kannatti ehdottomasti ottaa riski ja kutsua tyttäret kotiimme, koska oli ihana löytää uusia siskoja maailman tuulissa. On ihanaa huomata, että ihmiset voivat yhä kohdata vuorovaikutuksellisesti ja virkistyä toistensa seurasta. Ne ihmiset, jotka kirjoittavat blogia omana itsenään, ovat aivan "bloginsa näköisiä" luonnossakin.

Blogisiskot tapasivat loppujen lopuksi koko pienen perheemme, sillä siippakin kotiutui jossain vaiheessa ja bonuksena kävi tytärkin kotona pyörähtämässä. Täten lupaan kautta kiven ja kannon, että kun kutsu käy ja reittini osuu jonkun blogisiskon kohdalle, minäkin puolestani tulen ja nautin kohtaamisesta ja uudesta ihmissuhteesta.

Mestarilaulaja pöpelikössä

Kiitos Eicka ja Meri, kun otitte kutsuni vastaan. Nyt olen siis tavannut teidän lisäksenne Jokivarren Maaretan (joka myös oli iloinen ja ravitseva tapaaminen) Isompi blogitapaaminen tulee vielä, ehkäpä Helsinkiin ainakin jos mie olen kokoonkutsujana. Muutama teistä olisi varmasti tulossa messiin. Mutta sitä ennen, pidetäänpäs kunnon loma heti, kun työpäivät ovat tältä rupeamalta kasassa. Rentoa viikonloppua kaikille!