Tallinnaa ja Vasikkasaarta geokätköilijän silmin

Vasikkasaaren upea kukka metsän keskellä

Heipsan! Nyt on taas baarikaappi täynnä, sillä pyörähdimme Tallinnassa maanantaina. Reissu oli jokseenkin voimia vievä, sillä herätys oli jo 5 jälkeen , jotta ehdittiin 7.30 laivaan. Laiva eli Tallinkin Star oli vielä varsin siisti, mutta hämmästystä herätti vähäinen vessojen määrä. Vaikka porukkaa oli selvästi niukasti, joutui vessoihin koko ajan jonottamaan. TYLSÄÄ! Jos sinulla ei ole seurapiirirakko ja jos varsinkin aiot kipata olutta laivalla, on parempi satsata hyttiin, vaikka siitä muutaman rovon maksaakin. Oma vessa siinä paatissa on sallittua ylellisyyttä. Menomatkalla olimme kansipaikoilla, mutta kokeneina matkaajina varasimme paluumatkaksi oman hytin. Arvasimme,että tulee käveltyä paljon, ja on ihanaa oikaista ruotoansa raskaan päivän jälkeen. Niin , todellakin mun askelmittarini näytti päivän päätteeksi semmosta 35.000 askelta , joka kilometreiksi muutettuna on sellaiset 17 km näillä töpöjaloilla toteutettuna. Sanonpa, että se on aika kunnioitettava määrä vanhalle rouvalle. Onneksi vain viimeiset kilometrit tehtiin raskoin taakoin, muuten ihan keveästi ja kunnon lenkkareilla.

Puisto, joka alkaa Lydia Koidula tien päästä

Kuten arvaatte, tällä kertaa emme pyörineet vanhassa kaupungissa, vaan kiertelimme Tallinnan kauniita puistoja ja niiden pöheikköjä geokätköjä etsien. Tuli todellakin nähtyä paikkoja, joita ei ole koskaan aiemmin nähnyt. Aika pitkään pyörimme isossa puistossa tai puistometsässä, joka sijaitsi keskustasta laululavan suuntaan, Lydia Koidula katua pitkin sinne pääsi. Kertakaikkiaan upea puisto, täynnä jalopuita. Erityisen paljon siellä oli hevoskastanjoita. Ihmisiä ei paljon ollut, ihan muutama kulkija vaan. Käväisimme myös laululavalla, jossa purettiin juuri laulujuhlien rekvisiittaa pois. Vanhassa kaupungissa kävimme lähinnä syömässä Musta lammas- nimisessä ravintolassa. Ruoka oli ihan kelvollista, joskin kalliihkoa. Atmosfääri ja tunnelma oli ravintolassa hieno ja palvelukin pelasi. Lähes kaikki asiakkaat olivat suomalaisia.

Arkitehtuurissa löytyy montaa suuntausta

Vanhan kaupungin liepeiltä etsimme myös kätköjä ja loppujen lopuksi tuli jo kiire satamaa kohti. Kaikki shoppailut jäi tekemättä, tosin en mitään olisi tarvinnutkaan. Oli tosi ihana vetäytyä jo täydemmässä laivassa omaan hyttiin ja käydä jonottamatta vessassa monta kertaa ja otinpa vielä nokosetkin. Että semmoinen reissu. Kotia tultiin väsyneinä , mutta tyytyväisinä. Laitoimme vielä rankan päivän päätteeksi makkarat grilliin ja uudet perunat höyryyn. Söimme kunnon sapuskat partsilla siinä 21.30 aikoihin ja hyvin siellä tarkeni.

Eilen Göteborgin ystävämme tuli kylään ja tuli lärpätettyä koko ilta niitä näitä kaalinpäitä. Kävimme Siuntion puolella ihanassa kalasavustamossa ja söimme taas parvekkeella tällä kertaa sitruunalohta ja rosepippurihunajamarinoitua savulohta, vähän savusimpukoita ja graavilohta. Kaikki oli erinomaisen tuoretta ja maistuvaa ja kerrankin oli hyötyä lämmittimistä, jotka siippa sinne asensi kuukausi sitten. Hyvin tarkeni, vaikka tuli vettä koko iltapäivän.

Tänään juhlat jatkuivat, sillä vuosi on vierähtänyt edellisestä hopeahääpäivästämme ja tänään tuli 26 vuotta täyteen yhteistä matkaa. Vieraamme lähdettyä me lähdimme saaristoristeilylle Isoon Vasikkasaareen ja palkkioksi kolmen kätkön löytymisestä, söimme hyvän hääpäivälounaan Gula Villanissa. Sitä paikkaa voin suositella, ainakin me olemme saaneet sieltä aivan mainiota ruokaa, eikä tänäänkään tarvinnut pettyä. Nyt vaan väsytää sikanaan, kun puksutimme saaristoveneellä takasin semmoiset kolme varttia. Menen vielä kahville ja lataan kuvat sen jälkeen. Sitten hiljenen toviksi, koska Itävallan reissun pakkaustouhut alkavat. Varsin todennäköistä on, ettette kuule minusta ennen elokuuta- paitsi jos kämpässä on hyvät tietoliikenneyhteydet ja kelit on sateiset. Sitten tulee varmaan rapoa reissulta suoraan.

Gula Villanissa oli tällaista

Eipä tässä sitten muuta. Täällä aletaan viettään romanttista hääpäiväiltaa. Tosin minun on häpeäkseni tunnustettava, että siippa on meistä se romanttisempi. Mie olen semmonen Konkreetti-Santra.

Eläköön parisuhteet! Niin lyhyet kuin pitkätkin. Taskumatista otimme konjakit.