Kivat koiran jäljet Jyväskylästä
Hilja-laiva, jolla olin kekkereissä. Sunnuntai-aamuna oli näin tyyntä Jyväsjärvellä
Mistä näitä sieniä oikein tulee?
Tässä koko saalis ennen putsausta, noin 6 litraaHeippa! Nyt on sitten suppilovahverokausi alkanut kunnolla. Hönkäsimme tänään tyttären kanssa metsään, koska hänkin oli kuullut metsän huhuilevan. Olen ihan hämmentynyt siitä, että asfalttilammas-tyttäreni on innostunut sienestämisestä. Mulle tuli tämä metsäinnostus vasta yli 30-vuotiaana. Luulen kyllä, että paljon meni sen piikkiin, että olin niin kovin allerginen nuoruusvuoteni ja ötökkäkammoinen myös. Allergiat ovat iän myötä huomattavasti helpottuneet ja mitä ötökkäkammoon tulee, aistini ovat sen verran huonontuneet, etten enää havaitse joka pörähdystä lähelläni.
Ensin kävimme Oittaalla siinä mun taannoisessa tattipaikassa, mutta siellä ei ollut kertakaikkiaan mitään. Tattien aika on ilmeisesti ohi ja supparit eivät siinä metsässä viihdy. Sitten pöräytimme salaiseen paikkaan X, jonka siippa löysi meille viime vuonna. Kävin siellä eilen T-ystäväni kanssa, emmekä vielä löytäneet kovi paljoa sieniä, mutta tänään sitten rysähti, kun kävimme haravoimassa vähän eri kohtaa. Olimme pökertyä siihen sienten paljouteen. Poimimme noin 6 litraa alkulämmittelynä noin tunnissa ja sitten totesin, että äkkiä kotiin nämä laittamaan. Enempää en viitti käsitellä kerralla.
Kotona laitoimme potut höyryyn, sienet pannulle ja karitsankotletit pannun kautta uuniin. Olipas sellainen safka, että tulimme tyrmätyiksi. Kotletit oli tehty aika rasvaisesta karitsanjauhelihasta ja sienet laitoin 17 % soijakermaan. Kun safka jysähti mahaan, tuli todella raskas olo aika nopeasti. Mie tietenkin nappasin lasillisen punkkua palanpainikkeeksi ja se täydensi tyrmäyksen. Muutaman sanan vaihdettuamme nukahdimme molemmat meidän parisängylle ja kiskaisimme 1½ tunnin myöhäispäikkärit.
Herättyämme höyrytin veden pois lopuistakin sienistä ja ajattelin laittaa ne pakasteeseen. On sitten , mistä ottaa, kun tekee mieli supparikeittoa.Viime joulunakin maistui niin ihanalle alkuruokana se suppilovahverokeitto. Osaako joku teistä tehdä hillottuja suppilovahveroita? Mie olen kerran maistanut sellaisia ja ne oli tosi hyviä. Löytyiskö joltakin resepti?
Kahden reissuviikonlopun jälkeen on tuntunut tosi hyvältä olla kotosalla. Kyllä kahtena viikonloppuna reissaaminen peräkkäin on hiukan liian raskasta ikäihmiselle. Yritän ottaa opikseni, mutta välillä näin vain käy. Olen näes niin ahne uusille elämyksille ja juhlille... Mites teillä, kurkkijat, löytyykö teistä samanlaista vikaa?
Ihana sää täällä meillä päin ainakin on ollut. Sateita on ollut lähinnä kuurona, mutta sellaista koko päivän kestävää sadetta ei ole ollut aikoihin. Syksy on ihanaa aikaa, tai ainakin tämä alkusyksy, jolloin valoa vielä riittää päivisin ja kaikki värit hohtaavat kirkkaina.
Lopetan sieniraporttini tähän ja alan muihin hommiin. Suloisia supparireissuja teille kaikille!
6 kommenttia:
Sullon ollu aivan ihana sienireissu. Tuo sun ja ystävän ateria, punaviini ja ihanat päiväunet saa mun hykertelemään käsiäni tyytyväisyyrestä. Mä en nimittäin tierä itte mitään parempaa, ku fyysinen aktiviteetti, hyvä ruoka ja juoma ja päikkärit sen päälle. Tuollaasten päiväunien jäläkehen ihiminen on, ku uuresti syntyny. =oD Ja mitä elämyksihin ja juhulihin tuloo, täältä ilimoottautuu toinen yhtä innokas juhulaihiminen, ku sinäkin. =oDDD Oikein hyvää alkavaa viikkua sulle sinne Larvannon kotiseuruulle.
Hienon saaliin saitte, onnittelut!
Tyttären kans kävimme mekin sieniä etsimässä tutusta paikasta. Oli viimekesänä serkkunsa kanssa löytäneet. Mutta nyt emme löytäneet edes kyseistä paikkaa...?
Ostinpa sitten tänään pari rasiaa sieniä kylämarkkinolta. Sain eräässä kyläpaikassa illallisella aivan ihanaa isännän itsensä tekemää sienikeittoa ja siitä kyllä heräsi himo taas (ei isäntään, ei) sieniin.
Hieno sienisaalis! Tuollaisia kahmii kaksin käsin tai nelikätisesti, kuten te tyttären kanssa. Ja se ruoka, mahtoi olla hyvää!
Mulla on tuo sama ahmintavika: kirjoja, elokuvia, musiikkia, kaikenlaista kiinnostavaa olisi, mutta kun en kestä sitä. Pitää jarrutella elämystenkin ahmintaa. Parasta on joskus tyhjä kalenteri ja vapaa viikonloppu.
Voi perskules, mikä saalis! Kelepais. Kuten tuollainen ruokakin. No, meillä syötiin lintupaistia ja oli sekin hyvää.
Olen vähän laiska enää kerjäämään kaveria elämyksiin ja jumiutunut tänne kodin hämäräään. Tai sitten ollaan jo menossa kovaa vauhtia uudelle patikkareissulle, se vetää edelleen. Ensi viikonlopulle sain ystävän houkuteltua mukaan luontopolulle. Juhlia en enää jaksa, tuli niin pitkä nuoruus juhlittua.
Oi mikä saalis, olen kyllä kade, myönnetään.
Muuten oli viikonlopun ohjelma hyvin samanlainen täälläpäin Suomea. Metsässä samoiltiin puolukoita keräillen, sienistä ei hajuakaan. Suppilot saatiin torilta ja hyvän sieniaterian jälkeen otettiin pitkät päikkärit. Kaunis ilma, kyllä kelpasi nautiskella syksystä.
Uhkea saalis! Me saatiin hyvän ystävän kanssa eilen samanmoinen. Voi sitä riemua, kun aina uusia ryppäitä löytyi seuraavan mättään takaa! Pakko mennä tänään uudestaan.
Syyskuulla on taipumusta ahtautua täyteen kaikenlaista menoa ja tapahtumaa, niin minullakin. Metsän hiljaisuus on siihen hyvä vastalääke, onneksi.
Lähetä kommentti