Munkit ja munkin puolikas

Aamutoimet on suoritettu : juotu kuppi teetä parin ruisleivän kera ja sen jälkeen kuppi kahvia munkin puolikkaan kanssa.

Nämä varsinaiset munkit (rinnat) öljysin huolellisesti ja totesin, että selvää pehmenemistä on jo tapahtunut kahdessa päivässä, vaude, rasvaus siis tehoaa. Sitä paitsi totesin siinä rasvatessani, että kyllä mulla tunto tuntuu jo olevan ainakin jonkinlainen jo nipukoissakin, joillakin kuulema on näitä tunto-ongelmia pitkään.

Lopetin sitten tulehduskipulääkkeenkin syönnin. Nimittäin mulla alkoi maistua suussa sellainen inhottava lääkep...a, piti koko ajan syödä jotain sen vuoksi. Tyttäreni totesi, että haisinkin epämiellyttävälle, siispäs lopetin. Tosin tämä hajuilmiön olen havainnut usein myös antibioottikuurin jälkeen, kun se tappaa elimistöstä osan niistä hyvistäkin bakteerikannoista. Katsotaan nyt, onnistuuko tämä lääkeettömyys kokonaan.

Lääkkeen sijaan otin illalla pienen lasillisen punaviiniä ja kyllä se maistui. Uni sen sijaan ei maistunut viime yönä, sillä yritin nukkua uudella patjalla mieheni vieressä, mutta sain tunnissa tarpeekseni siitä rykimisestä ja palasin ruotuun eli vanhalle patjalle työhuoneen lattialle. Taidan nukkua suosiolla näin vielä muutaman yön, niin molemmat saavat paremmin nukutuksi.

Huusholli on kuin petolinnun pesä. En ole uskaltanut vielä alkaa siivota ja muita juuri ei tunnu tämä huushollin pölyisyys häiritsevän. Ehkä tänään tartun imuriin ja laitan sen laulamaan, ei tätä kestä katella, vaikka en todellakaan ole mikään siisteysfriikki. Tänä aamuna huomasin, että pienen pieni hämähäkki oli tehnyt verkkonsa yhden korin korvasta ikkunankarmiin keittiössä. Että näin steriili koti täällä.

Uskomatonta, miten nopeaa tämä sairasloma on tähän mennessä mennyt. Koko ajan on ollut puuhaa, eikä ehdi edes tekemään kaikkea , mitä on ajatellut. Niinpä, nopsaa tuntuu etenevän koko elämä. Vauhti vaan kiihtyy, mitä enemmän ikää tulee, outoa...