keskiviikko 6. kesäkuuta 2007

Eikö kukaan huomaa?

Muistan aikoinani, kun menin kihloihin, niin mulla oli sellainen tunne, että sormus suorastaan tuikkii kaikkien silmiin. Sama kuvitelma on ollut nyt, "kaikki varmaan heti huomaavat, mitä mulle on tapahtunut" Väärin, väärin. Oikeasti kukaan ihminen, joka ei ole tiennyt operaatiosta ei ole sitä myöskään itseksensä huomannut. Ei edes vaikka olen antanut vahvasti vinkkiä "Etkö huomaa minussa mitään uutta?"

Vietin eilen ihanan hulvattoman hauskan illan mukavassa tutussa naisseurassa ruoan ja viinin kera. Kaksi naisista tiesi, että olen sairaslomalla ja sanoin, että heidän pitäisi kyllä nähdä, miksi. Mutta eivät he kerta kaikkiaan hokanneet, mitä on tapahtunut, ennen kuin kerroin.
Sitten kyllä tuli kommenttia, että olet sinä jotenkin pienemmän näköinen, kuin laihtunut...

Summa summarum: entiset rinnat oli niin isot , että ne pötköttivät tuossa rintakehän päällä aika littanana kumminkin ja ryhtini oli varmasti huonompi. Uudet rinnat ovat huomattavasti pienemmät (990gr) mutta töpöttävät terhakkaasti pystyssä. Vaikea on erottaa, että jotain muutosta on tapahtunut. Ehkäpä rintojen suurennus huomataan paremmin. Tai voihan tietty olla, että ihmiset huomaavat,mutta eivät hienotunteisuuttansa mainitse mitään. Eilisessä tapauksessa ei kylläkään ollut siitä kyse, me ollaan tuttuja niin kaukaa jo. Enpä minäkään menisi jollekin tutulleni täräyttämään: " Ai, sää oot näköjään pienentänyt rintasi!"

Vihdoinkin menin mieheni vieraan nukkumaan ja uudelle patjalle, vautsi. Siippa ei yskinyt ollenkaan enää yöllä, ylös noustuaan alkoi taas rykiminen. Kyllä on eroa uudella patjalla verrattuna vanhaan jo antautuneeseen. Pylly pysyi yllättäen samassa tasossa muun kehon kanssa- ennen se sukelsi pieneen kuoppaan. Vähän vierastin uutta patjaa, siksipäs mulla oli aikaa kuunnella lintujen upea aamukonsertti klo 2.30-3.00. Upeaa visertelyä, viheltelyä ja sirkutusta, kandee kuunnella vaikkapa ensi yönä, jos ei uni tule silmään.

Kyllä oli ihanaa ruokaa eilen illalla, juusto-porokeittoa, johon oli vielä lisätty leipäjuustonpalasia - taivaallista. Jos saan sen reseptin, laitan sen jakoon tänne. Ruoan hyvät maut vielä korostuvat mainiossa seurassa, kiitos naiset ihanaiset! Muuten luin Hesarista tässä viikolla, että parhaiten kestävät avioliitot, jossa vaimolla on hyvä sosiaalinen verkosto. Uskon tuon, kun pääsee välillä akkaporukassa syömään , juttelemaan ja nauramaan, sitä jaksaa taas kotonakin ihan eri tavalla touhuta ja on tyytyväinen, eikä ikävä nariseva keski-ikäinen eukko. Siis, naiset, pitäkäämme toisistamme huolta, niin koko muu perhekin saa siitä osansa.

Tulipas taas itellekin nälkä, kun ajattelen niitä eilisiä safkoja. Tällä hetkellä jääkaapistani ei löydy mitään raflaavaa, siellä taitaa olla vain grillatun broilerin jämät, mutta alan kehittelemään siltä pohjalta jotain juttua. Lounasseura on taas kyllä huippuluokkaa: oma tytär! Hyvää ruokahalua ja mukavia syöntiseuralaisia kaikille blogiani seuraaville.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Dodii, pyörät on saatu pyörimään.. Terkkarilla kävin ja aika lääkärille tuli saatua ensi keskiviikoksi.. Eli viikko jännätään vielä, että saadaan alkaa ihan kunnolla lääkärin siunauksen kanssa jonottamaan.. Jono ajaksi terkkari sanoi, että voipi olla, että joudun jonottamaan puolikin vuotta, ennen leikkausta.. PUOLI VUOTTA!!! ;) Se ei ole paljon ei.. Kun ottaa huomioon, että jo kymmenen vuotta oon tästä aina vaan enenevissä määrissä kärsinyt.. Kaiken lisäksi terkkari-täti oli tosi mukava.. Hän ei nähnyt mitään syytä sille, etten saisi operaatiota Kelan korvaamana, jolloin itselleni jäisi vain sairaalan vuorokausimaksut hoidettavaksi..

Ajatella, että jo ensi kesänä tämä tyttö voi kenties jo astella ulkona jossain muussa, kuin löysässä T-paidassa.. :)

Ottihan se koville marssia terkkarille ja ongelmasta kertoa, mutta olo on henkisesti parempi kuin vuosiin.. Ongelma ei ole korjaantunut itsestään ja viimein olen saanut aikaiseksi haettua apua.. :) Olen tänään varsin onnellinen tyttö.. :)