Sosiaalista toipumista

Täytyy sanoa, että sosiaalisesti on ollut vilkas viikko ja jatkuu... Joka päivä olen tavannut ihmisiä, ystäviä, matkan varrelta milloin ulkona milloin kutsunut heitä kotiini. Töissä ollessa ei juurikaan jaksa kutsua ketään, sitä on niin uuvuksissa jatkuvista ihmiskontakteista ja työpäivän rasituksista, mutta nyt a`vot.

Tänään tulee taas pariskunta kylään illalla. Ruokapuoli sujuu eilisillä systeemeillä..eli samat reseptit käyttöön ja uudet raaka-aineet on jo haettu kaupasta. Aika lailla tulee kelattua samoja noin 20 ruokalajia niin perheen kuin ystävienkin kanssa. Nuorena jaksoi enemmän kokeilla kaikkea outoa ja uutta, nyt haluaa, että ruoka onnistuu ilman suurempia ponnisteluita. Laiska olen. Leipominen ei kiinnosta mua oikeastaan yhtään, se on niin pikkutarkkaa hommaa. Ei kärsi alkaa mittasuhteita muuttelemaan kesken homman. Ruoan laitto on luovempaa ja suurpiirteisempää ainakin sillä tasolla, millä mie kokkaan.

Kaasuhellasta en enää hevin luopuisi. Mulla on ollut kaasumoduuli ( 2 poltinta) 7 vuotta ja muistan, että aluksi hirvitytti. Uskaltaako täällä edes nukkua, jos vaikka räjähtää koko kämppä. Kaasuvaroitin meillä kyllä on. Se toimiikin. Tuli nimittäin testattua, kun tyttären vanhojen päivien kampausta lakattiin tarmolla keittössä. Alkoi yhtä äkkiä kuulua helevetinmoinen ulina. Kyllä säikähdettiin, tarkistin, että kaasupullo oli kiinni, eikä siis voinut vuotaa...sitten vaan pyyhkeellä huiskimaan. Kaasua se on ponnekaasukin, jota oli hiuslakassa. Helpottikin, kun tiedän nyt, että se kaasuvaroitin oikeasti toimii.

Meillä on talossa vesikaton remontti meneillään, urakka etenee ilmeisesti vauhdilla, kun pojat ovat jo ennen klo 7 aamulla katolla kolistelemassa. Eipä saa nukuttua meitsikään kovin pitkään, kun se kolina ja suhina alkaa.

Kävin aamulla kaupassa aikaisin ja ihmettelin, kun siellä oli jo paljon porukkaa. Kaikki fiksut kynnelle kykeneväiset ja eläkeläiset käyvät perjantaisin aamusta kaupassa, ennen kuin työssäkäyvät rynnistävät tukkimaan kassajonot. Hyvä niin. Samaistuin eläkeläisiin. Se vaan harmitti , että niitä hollantilaisia edullisia jättiherkkusieniä ei ollut saatavilla. Nämä suomalaiset ovat paljon pienempiä, niihin saa vaan vähän menemään täytettä ja kalliitakin ovat.

Pitäisi varmaan tarkistaa Jorvista, kuinka kauan näitä "ikkunankarmiteipityksiä" piti pitää nipukoitten ympärillä. Muistikuvan mukaan 3kk... mutta nämä kutiaa kamalasti. Siispäs nykäisin ne aamulla veks. Ylipäätänsä tisuja kutittaa kauheasti, se on sitä paranemista. Täytyy kuitenkin pitää kynnet kurissa, ettei tartuta jotain basiliskoa noihin melkein kiinni oleviin haavoihin. Saunassa en ole käynyt yli kolmeen viikkoon, kun kovat löylyt on kielletty 4 viikon ajan. Kyllähän saunassa pitää kunnon löylyt ottaa. Olen ajatellut, että Juhannuksena sitten suon ekat kunnon löylyt ittelleni.

Bloggaaja ystäväni Lene soitteli ja yhdestä suusta totesimme, että tämä bloggaus on tärkeää. En tiedä, kuinka tärkeää lukijoille, mutta kirjoittajalle tärkeää.

Huomenna lähdemme perhejuhliin. Kiva päästä itse vieraaksi välillä, kun on itse häärinyt niin monille emäntänä tällä viikolla. Siitä sitten myöhemmin.