Suvea ja siunausta

Huomenia!

Tisuista puheenollen, huomasin ja muistin tuossa noustessani patjaltani, että aina aamuisin sattuu tisuihin noin minuutin ajan kun on noussut ylös. Olen ajatellut, että siinä paine vaihtuu, kun makuuasennosta kömmitään pystyyn. Ei se kipu mikään kauhea ole , mutta tuntuva. Särkylääkkeistä olen ollut kuivilla jo muutaman päivän. Eipä oikeasti ole herkkua ihmisillä, jotka joutuvat syömään särkylääkkeitä kroonisesti. Suussa maistuu p...a ja vatsa meni ainakin mulla kovalle. Toivottavasti niihin ei tarvitse palata, kuin satunnaisesti.

Ihana päivä oli eilen säänkin puolesta, tuuli on vähän hellittänyt. Istuimme mieheni kanssa tuossa lähellä rantakalliolla ja ihastelimme ohi lipuvia purje - ja muita veneitä. Aurinko lämmitti ihon pintaa niin, että oli pakko laittaa takki suojaksi päälle, siinä olisi muuten iho palanut. Eivät ole turhia nuo Ilmatieteen laitoksen varoitukset. Palatessa kävelyretkeltä, näimme aivan parin metrin päästä, kun peipposkoiras kylpi pienessä lätäkössä. Linnulla oli upean kirkkaat värit- pakko olla, jos meinaa naista saada ja vielä lauluäänenkin pitäisi olla kohdallaan.

Illalla pääsin ortodoksisen perinteen mukaan tehtävään uuden kodin siunaamistilaisuuteen. Olen ollut vastaavassa juhlassa pari kertaa ennenkin (saman perheen muuttaessa) ja aina tilaisuus on yhtä juhlava ja kaunis. Paljon porukkaa about 60, paljon pappeja (3), moniäänistä laulua, ikoneita, kynttilöitä ja runsaasti hyvää ruokaa ja viiniä. Isä Veikko vihmoi kaikki huoneet siunatulla vedellä ja seurakunta lauloi ja teki ristinmerkkiä moneen otteeseen. En tunne hyvin ortodoksista uskontoa, mutta täytyy sanoa, että tilaisuudet siellä ovat esteettisiä ja kaikkia aisteja ruokkivia.

Parasta juhlassa kuitenkin olivat ne ihmiset. Aina sieltä löytää mielenkiintoisia tyyppejä eri elämän aloilta, siinä sitten syödään, juodaan ja jutskataan. Asunto oli myös kiva. Toista sataa neliötä Hesan keskustassa, josta pääsee kävellen minne vain. Isäntäpariskunta kertoikin, että he ovat alkaneet kävellä huomattavasti enemmän muutettuaan keskustaan. Se näkyi myös isännän hoikentuneena olemuksena. Siis jos on tsaanssia päästä joskus tuollaiseen kodin siunaamisjuhlaan, niin menkää ihmeessä.

Tänään menen käymään työpaikalla. Vien sinne lääkärintodistuksen ja täytän KELA:n päivärahahakemuksen. Töitä en ole ehtinyt kaipaamaan, mutta työyhteisöni ihmisiä kyllä. Ovat muuten upeita tyyppejä ja ovat minua kannustaneet mukavasti näissä tisutaistoissa. Mulla on itseni kanssa aika tiukkaa ajatellessani, että en menekään sinne töihin kuin vasta vuoden päästä. Heinäkuuksi palaan töihin toiseen yksikköön, elokuun olen vuosilomalla ja syyskuusta aloitan virkavapaan ja uudet kujeet työelämässäni.