Tuut-tuut-tuut ei vastausta

Yritin tuossa soittaa haavahoitajalle soittoaikaan kysyäkseni, onko haavahoitoni kohdallaan, mutta kukaan ei vastannut. On kieltämättä tosi turhauttavaa toimia ohjeen mukaan, joka ei sitten kuitenkaan toimi eli kukaan ei vastaa puheluun. Siispäs jatkan omatoimista haavahoitoa, suihkuttelua ja föönausta. Haluaisin nähdä sen ilmeen, joka yllättäisi minut kylppäristä tisuja föönaamassa ;) Siis edelleenkin tuo vasen haava on vähän repsahtaneen oloinen ja tihkuttaa vähän eritettä. Ei isosti, mutta epäilen, että se saattaa vaikuttaa arven muodostumiseen. Ehkä yritän huomenna soittaa uudelleen, tai sitten en.

Tytär oli pääsykokeessa 4. opiskelupaikkaan. Toivottavasti tämä tärppää, ainakin motivaatio on tyttärellä kohillaan. Tulee mieleen ne omat pääsykoe muistot yli kahdenkymmen vuoden takaa. Aika vähän tuntuu systeemit muuttuneen, edelleenkin siellä on raati tuijottamassa ja joku vaan kirjoittaa ynseen näköisenä. Sinänsä kyllä välivuoden pito lukion jälkeen on tehnyt hänelle hyvää, on tullu joku ajatus siitä, mikä kiinnostaa. Eikä ole omena kauas puusta pudonnut.

Tänään lähden illalla syömään työkavereitten kanssa. Toivottavasti ruoka ei tuota pettymystä. Tulen tosi kiukkuiseksi, jos saan huonoa safkaa kalliilla. Sen sijaan ei harmita, jos on kalliimpaakin, mutta hinta-laatusuhde on tasapainossa. Tanssiminen ei kyllä näillä tisuloilla vielä onnistu, harmi.

Söin tuossa pienen kevyen kenttälounaan: uusia perunoita ja tomaattisilliä. Hyvältä maistui nämä suomalaiset uudet perunat, ruotsalaiset, joita söin viime viikolla olivat vetisiä.

Suomi 24 keskustelupalstalla (plastiikkakirurgia) käy taas kova kuhina rintojenpienennys asioissa. Minusta yllättävää on se, että aika nuoria naisia käy läpi tätä juttua. Leikkaukseen on varmasti helpompi päästä tätä nykyä ja leikkaustekniikka on parantunut. Ei tähän silti huvin vuoksi kannate lähteä, on tämä kova juttu. Leikkaus kesti mulla 3,5 tuntia, suurin osa kai siitä menee ompelemiseen, varsinaista askartelua.

Aika monet nuoret haaveilevat silikoneista. Sitä on aika vaikea käsittää, kun on itse ollut melonitehtailija jo nuoresta. Mutta tosin, olisihan se ankeaa olla aivan rinnaton. Kun nainen kantaa rintansa hienosti ja pystyssä päin, hän näyttää aina hyvältä - oli sitten melonit, appelsiinit tai uunikintaat. Kuinkahan paljon me itse asiassa katsomme/arvotamme itseämme miesten silmin tässä rinnankoko asiassa?

Nyt lähden päivätirsoille. Siinä on sairasloman suuri nautinto. Jaksaapi sitten taas syödä. Hyviä ruokahaluja kaikille kurkkijoille!