maanantai 16. heinäkuuta 2007

Kotipesä haussa

Tyttäreen on nyt varmistuneen opiskelupaikan myötä iskenyt halu päästä omaan kotiin. Hyvä niin.Täällä pääkaupunkiseudulla se ei vaan ole kovinkaan yksinkertaista. Asuntoja on tavoittelemassa niin moni uusi opiskelija ja maakunnista tulevat ovat varmaan etusijalla opiskelija-asuntoihin. Olen siis soitellut tuttavapiiriäni läpi ja kysellyt, josko jollakin olisi vuokrayksiö vapaana. Vielä ei ole tärpännyt. Kurkkijat, antakaahan vinkkiä, jos tiedossa olisi joku kämppä nuorelle opiskelijaneitoselle. Opiskelupaikka on Helsingin keskustassa, mutta pääkaupunkiseutu käy, kunhan liikenneyhteydet ovat hyvät.

Luin tuossa suomi 24 plastiikkakirurgian palstaa ja totesin, että mullahan on aika hyvin nämä haavat umpeutuneet kumminkin, kun mistään hopealevyistä ei ole tarvinnut vielä edes puhua. Nyt on reiät tosi matalana ja ruvet päällä, jospas lopullinen umpeutuminen olisi tapahtumassa. Olen nyt uskaltanut niitä öljytäkin, kun ei ihan veri tirsu. Muuten kolmas paketti näitä liivinsuojuksia on jo menossa, en ollenkaan pärjäis yhtä hyvin ilman näitä.

Rakkaat Kuopion ystävät olivat meillä kylässä 2 yötä ja kyllä juttua ja ruokaa piisasi. Harmi, etteivät joutaneet olla pitempään. Vierasfuton pidetään yhä auki, jos vielä joku tuttava eksyisi meille ennen oman loman alkua.

Kävimme syömässä kuopiolaisten kanssa kirkkonummelaisessa Arsene Flipo ravintolassa. Sitä voi todella suositella, käykääpä kurkkaamassa netissä ruokalistaa. Ruoka oli mainiota, ainoa mistä pientä miinusta tuli tällä kertaa, oli kanaruoan kastike, joka oli tikkusuolaista. Kokki oli varmaan juuri rakastunut. Olen syönyt ko. paikassa kolme kertaa ja aina se on elämys. Osan elämyksestä tuottavat ranskalaiset? tarjoilijat, jotka osaavat ihanasti liehitellä ja flirttailla asiakkaille. Siitä tulee oikeasti hyvä mieli, - tuttavarouvan mielestä myös. Ravintola sijaitsee ihanalla paikalla ja aivan maalla, kauniit järvinäkymät ikkunasta. Muistakaa varata pöytä, välillä siellä on tosi tungosta.

Työpäivä oli tänään vähän iisimpi, kuin viime viikon päivät ja en ole ihan naatti nyt kotin tultuani. Säkin suosi niin, että kävin töissä polkupyörällä.

Nyt täytyy kipaista kirjastoon, olen lukenut kaikki kirjat, jotka ovat olleet mulla lainassa. Nyt maistuisi joku jännittävä dekkari. Viimeksi luin Outi Pakkasen "Kuolema käy jatkoilla" oli ihan hyvä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi Vicki !
Joka pvä täytyy kurkata, mitä hyvää olet syönyt tai valmistanut itse. Taidatkin olla oikea "herkkuperse" !
No, samaa on vikaa täälläkin päin toisella keski-ikäisellä mammalla.
Ravintolanne menu lista näytti kyllä vaikuttavalta...
Itse kylläkin kuopiolainena, entisenä espoolaisena, olisin halunnut mennä syömään johonkin kaupungin kattojen ylle elämän sykkeeseen. Tai kenties olisin vienyt vieraani perinteiseen Lehtovaaraan, keskelle kaupunkia ja kuitenkin niin rauhaisaan paikkaan.
Itse vietämme Lehtovaarassa lasten isompia juhlia, valmistujaisia tms.
Kyllä tätä maalaisromantiikkaa täältä perifeeriasta löytyy, vaikka ei taida kaupungissa ranskalaista ravintolaa ollakaan.

Viikonloppuna ajelimme taas sieltä teiltä päin mekin kotiin ja kävimme tullessa myöhäisellä lounaalla Hartolan Linna hotellissa. Olet varmaan sinäkin vieraillut siellä.Tosi tuoreita salaatteja ja kalat ovat myös suurinpiirtein suoraan joesta. Kannattaa!
Joskus , usein, käymme myös Katariinan kahvimyllyssä herkuttelemassa matkalla.( sijaitsee Joutsasta hieman pohjoiseen päin). Tuttu paikka varmaan sinullekin. Saksalaiset leivonnaiset ovat mahtavia.
Kirjoittamisiin !
terveisin Olivia

Vicki Li kirjoitti...

Kiitos kommentista. Ihanaa, että joku lukee näitä juttuja.Jeps,Lehtovaarakin on ihan ok, olen siellä muutaman kerran käynyt. Maalaisromantiikka puri kyllä tälä kertaa meidän kuopiolaisvieraisiin, mutta otanpas vinkin vastaan kunnon Stadilaispaikasta. Meidät luvattiin viedä seuraavaksi Kuopion Sampoon muikkuherkuille. Kiitos noista kahdesta uudesta vinkistä, kummassakaan emme ole käyneet- täytyy tunnustaa.Molemmat vinkit vaikuttavat niin päteviltä, että laitan korvan taakse heti (siis almanakkaan, mun korvan takaa asiat haihtuvat sfääreihin tuota pikaa)Olemme aika laiskoja matkustamaan autolla pitempiä matkoja, siitä kai johtuu, että nuo paikat on menneet ohariksi.Lähdemme elokuussa Saksan kautta Itävaltaan pariksi viikoksi. Siellä osaavat tosiaankin nämä konditoriatuotteet viimisen päälle...=)