Ihanaa, että vertaistuki toimii ainakin suomi 24 plastiikkakirurgian keskustelupalstalla. Kyselin siellä muiden ihmisten kokemuksia "mato- asiasta" ja sain aika pian palautetta. Helpotti.
Aika usein on hyödyksi, että avaa suunsa, kun on joku ongelma, joka askarruttaa. Tosi usein jollain lähimmäisellä on jotain tietoa asiasta, oli sitten kyseessä mökin vuokraaminen tai ompeleitten sulaminen. Eläköön vertaistuki!!! Juuri sen vuoksi aloin pitää tätä blogiakin. Ajattelin, että jos joku muu saisi rohkaisua näistä mun jutuistani. Aika vähän olen kirjallista palautetta saanut, mutta muutama rohkaiseva yhteydenotto/kommentti on tullut rintojen pienennysleikkausta odottavilta. Jotkut ovat kyllä enemmän nauttineet mun muutamasta ruokajutusta. Aina parempi niin. En haluaisikaan leimautua vain yhden asian naiseksi, siis "tisublogin" pitäjäksi. Elämässä on niin paljon muutakin kuin rinnat- ainakin minun elämässä, vaikka toistaiseksi nämä tisuasiat ovat päivittäin esillä. Kunreiät umpeutuvat, laajenee bloginikin käsittelemään kaikkea keski-ikäisen naisen elämään kuuluvaa. Sitä matskua on paljon.
Toinen työpäivä meni jo rutiinilla ja miksei menisi, kun vastavaa duunia on tehnyt jo vuodesta -81. Hitto, että sitä on jo vanha työyhteisössäkin. Silloin kun aloitin ammatissani, olin 21-vuotias, huisia! Nyt ne kaksikymppiset työkaverit pitävät minua jo erittäin kokeneena kollegana, väliin varmaan fossiilinakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kyllä mä ainakin luen tätä ihan aina ja kaikki tekstit.. Niin harvoin vain olen päässyt kommentoimaan, kun oli kesäloma jne.. Nyt töissä kiireen kanssa.. Olen siis se nuori nainen, jolla on rintojen keskinäinen kokoero kolme kuppikokoa ja joka viimein lähes kymmenen vuoden ongelmasta kärsimisen jälkeen sai lompsittua lääkärille ja vaadittua asiaan apua..
Voisin vaikka siis esitellä itseni: Olen Tanja :)
Sekin on vaikuttanut siihen, etten ole kommenttia antanut, kun tällä hetkellä odottelen vain.. Lääkärikäynnistäni on nyt noin kk. ja minulle sanottiin, että kirurgiselle pääsy kestänee sen 3-6kk.. Ja toisaalta ajatukset seilaa aina laidasta laitaan.. :)
Mutta taustalla ollaan..
Ja noista sun ruokahommista sen verran, että oon todella kateellinen siitä, miten joku voi suhtautua noin intohimoisesti ruokaan.. Itse olen sellainen tyyppi, joka syö vaikka pikkukiviä sen kummemmin ajattelematta ja itse sapuskaan keskittymättä, kunhan on tarpeeksi nälkä.. Pitis opetella nauttimaan.. :)
Kiitos kommentista, Tanja! Hauskaa, että olet "linjalla". Olen tosiaan ihminen"joka elää syödäkseen" Harmi, että joudun kuitenkin koko ajan olemaan tarkkailu asemissa itseni suhteen, ettei mene ihan överiksi painon kanssa.Meillä on koko porukka samanlaista. Tyttärellekin (20 v.)on aina ollut tärkeää yhteinen ruokailu. Eikä se vaan ole se ruoka, vaan hyvä seura ja yhdessäolo.Ihanaa,että olet jo jonossa ja joka päivä lähempänä leikkausta ja uutta kohentunutta olemusta (niin henkisesti kuin fyysisestikin)
Lähetä kommentti