Viimistä viiään

Nyt se sitten on - sairasloman viimeinen päivä. Uskomattoman nopeasti on kuusi viikkoa mennyt, monta asiaa jäi tekemättä, mutta toisaalta monta sellaista asiaa tuli tehtyä, joita en olisi etukäteen uskonut. Siis tasapainossa ollaan.

Tänään kävin toisen kerran fysioterapeutilla ja juttelimme siitä, kuinka mun täytyy löytää nyt uusi tapa kantaa kehoani, kun painopiste on muuttunut. Olenkin naureskellut, että varmaan vuorille kiivetessäni lähden vierimään alas rinnettä, kun ei olekaan enää reppua takana ja edessä, on vaan takana. Äkkiä tähän uuteen kehonkaavaan on kyllä tottunut. Katsoin eilen valokuvia, joissa olin entisessä olemuksessa ja totesin, että kauhian isot tissit. Nyt on iso tuo maha, joka röllöttää omienkin silmien ulottuvissa. Mutta huomenna alkaa uusi elämä: lähden pyöräillen töihin ja surkeille sapuskoille. Syksyllä alkaa armoton vesijuoksu. Siinä sulaa moponrengas vyötäröltä (toivossa on hyvä elää...)

Perhe on tottunut sairasloman aikana turhan hyvälle. Kaffet ja ruoat ovat odottaneet kotiin tulevia. Nyt se loppuu ja jokainen saa passata itteänsä. T. veljentyttäreni teki eilen ihanaa porkkanakakkua, pistin sen suurimmaksi osaksi pakkaseen odottamaan paskapäivää. Saattaa olla, että sellainen on jo huomenna. Vaikka olen mie aina töissä viihtynyt, parin päivän päästä en muista sairaslomalla olleenikaan ;)

Fysioterapeutin jälkeen mie sain kuningas-ajatuksen: marssin seuraavassa talossa olevaan kampaamon ovesta sisään ja kysyin, sattuisinko pääsemään lennosta leikkaukseen. Oli juuri kolmen vartin väli kampaajalla ja ei muuta kuin pukille istumaan. Kampaaja oli puhelias ja mukava ja leikkasi oikein mukavan, siistin kesätukan mulle mielestäni aika edullisestikin. Leikkaus maksoi pesuineen 31€, paikka oli Ruoholahdessa kampaamo Octobussy.
On mulla kammottaviakin kokemuksia vastaavista nopeista tempauksista. Kerran mut kynittiin noin 2 cm sängelle, kun pyysin siistiä lyhyttä tukkaa. Siippa järkyttyi silloin niin, että aikoi laittaa mut olohuoneeseen nukkumaan, kun tuntui kuulema niin ankealta nukkua poikaviikarin vieressä. Oli siitä silloisesta katatrofista hyötyäkin. Mun tukka kasvoi tosi vankaksi sen kyninnän jälkeen. Siis hiukset ovat uusiutuva luonnonvara.

Tänään on ihana auringon paiste ja mulla on possun sisäfile marinoitumassa. Illalla grillataan partsilla omalla porukalla. Huomenna tulee taas vieraita, ulkomailla kävijät palaavat Suomeen. Kesäkuun aikana on saanut olla kokoa ajan vierassänky auki, trafiikkia on riittänyt. Saas nähdä, jatkuuko meno heinäkuun aikana. Ilo on ollut meidän puolella, on ollut ihanaa tavata ystäviä. Nyt vaan alkaa taas työelämä ikävästi häiritsemään vapaa-ajan viettoa. Elämä on laiffii.