perjantai 17. heinäkuuta 2009

Huiputus ja akan mittausta

Ookkonää kuullu jo Vickin reissusta?


Niederthain kylän kirkko, jonka vieressä on iso parkkipaikka. Lähtöpiste.


"Mä tänään huipulla oon, tänään kaikki on toisin, loistaa päivä aurinkoisin..."

Hikiset, uskolliset töpöjalkani eivät mua pettäneet, vaan toivat Narrenkogelille.


Timmelsjochin sola vei matkamme Itävallasta Italian puolelle.


Tästä ei hiukopala parane: maalaisjuustoa ja Mondavin viiniä

Heipsan kurkkijat! Eilen oli kova päivä eli valloitimme eka kertaa huipun tällä lomalla, kyseessä oli Narrenkogel, jolla on korkeutta 2300 m ja nousimme sinne Niederthain kylästä, nousua oli siis 750 metriä.Ja millaista nousua? Helevetin jyrkkää nousua metsäpöpelikössä. Joka askeleella piti olla tarkkana, ettei liukastu puunjuuriin. Nousu kesti sellaiset 2 tuntia, mutta suvantokohtia oli todella vähän. Kyllä olin syvästi helpottunut ja erittäin väsynyt, kun pääsimme laelle. Maisemat olivat taas kerran palkitsevia, mutta vielä palkitsevampaa oli itsensä voittaminen. Vaelluksilla joutuu todellakin oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Alas tulimme hiukan loivempaa, mutta tietenkin pitempää rinnettä noin 2,5 tuntia ja kärpäsparvi ympärillä pyörien. Oli ihan Rapa-Ripa fiilis. Molempien jalkojen pikkuvarpaat sain rakoille. Ongelma on lähinnä siinä, että mun jalkani ovat todella hikoavaa sorttia ja sitten kun tullaan alas jyrkästi, oikein tuntee, kun märkä jalka liikkuu ja hiertyy märän sukan sisällä. Seuraavalle reissulle otan mukaan kuivat vaihtosukat. Hengissä kuitenkin selvittiin alas kylälle ja sitten posotimmekin autolla kämpille.

Palkitsimme itsemme raskaan reissun päätteeksi ravintolaillallisella. Mie söin alkuruoaksi maittavaa tomaattikeittoa ja pääruoaksi possumedaljonkeja gorgonzola-kastikkeella voiriisin ja parsakaalin kera. Ruoka oli ihan maittavaa, mutta tosi raskasta. En jaksanut syödä kaikkea, mutta lihat väänsin väkisin. Ei täällä kannata ravintolassa syödä, annokset on niin tuhteja, että sitä on aivan ähkyssä. Nukuin yönkin huonosti täpötäydellä vatsalla.

Aamulla lähdimme sitten automatkalle(= lue geokätköjä etsimään) Italian ja Sveitsin puolelle. Siinä menikin koko päivä autossa istuessa. Kerran joimme kahvit tai oikeastaan mie join kaksi kahvia, sillä tulimme tilanneeksi vahingossa alkoholipitoista kaffetta Italiassa. Siippa siis väänsi rattia koko päivän ja mie istuin pelkääjän ja kartanlukijan paikalla. Olen kyllä siitä kiitollinen, että mun ei tarvi ajaa täällä autoa, on nämä tiet aika hurjia. Sää vaihteli päivän aikana moneen otteeseen: saimme sadetta, ukkosta, puolipilvistä ja aurinkoista. Alppien ympärillä ilmamassat liikkuvat ahkerasti.

Kotikylälle päästyämme posotimme vauhdilla Bauernladeniin eli täkäläiseen Maalaismarkkinakauppaan, josta ostimme ihanaa pikkuvalmistajan juustoa ja mansikoita joltain lähitilalta. Kävimme vielä M-preisissa täydentämässä ruokavarojamme. Söimme kotosalla hienon päivällisen: salaattia, grillattua kanaa ja loistavaa Mondavin viiniä, joka oli tarjouksessa noin 8 eurolla. Meillä on salainen lukkarinrakkaus Mondavin viinejä kohtaan, sillä olemme vierailleet Mondavin viinitilalla Napa-laaksossa Kaliforniassa ikuisuus sitten, eli tarkemmin sanottuna vuonna 1991.

Tämmöistä täällä Alppien varjossa, mitäpä kuuluu kurkkijoille? Lataan vielä muutaman kuvan tähän alkuun ihmeteltäväksi.

7 kommenttia:

Hanni kirjoitti...

Oi oi, millaiset maisemat! Kyllä siun kelpaa!

Anonyymi kirjoitti...

Nauru kelpasi ekan kuvan kohdalla!
"Tuo oli se Vikki joka tuosta äsken meni ohi" - "Joo, eikö ollukki mahtava takapuoli!" "Vaan utareet oli pienentyny sitte viime näkemän."
Kantturoilla piisaa ihimeteltää ku uuvesa kontisa.

Vaan hienot on maisemat ja kovat nousut. Kyllä passaa nostaa hattua itselle tuollaisen rupeaman jälkeen!
Meri

Rita kirjoitti...

Mukavaa luettavaa ja mahtavia kuvia mahtavista maisemista!

Kuntoa ja luonnetta osoittaa nuo sun ponnistelut ja huipulle kiipeilyt, hienoa siskoseni, hienoa.

noeijoo kirjoitti...

Olet onnen tyttö kun tuonne pääsit, kai sen tiedät. Tuntuu vähän pikkasilta nuo Suomen ylängöt noihin vuoristoihin verrattuna. Voipi olla, etten autokyytiin lähtisi noille teille, tai no, ehkä silmät kiinni vänkärin paikalle.

Anonyymi kirjoitti...

Aina yhtä ihanaa seurailla näitä reissuja ja kuvia(hienoinen kateudenpistos tietty rinnassa).Kumpa pian pääsisi moikkaamaan ihan henk.koht..Varsinkin kummitädin kans kaksin vietetty laatuaika vois tehdä terää.Meidän loma nyt suuntautuu Suomen huipuille,täytyyhän tytön päästä käymään nimikkotunturillaan.Lataahan itseäsi tulevaa työarkea ajatellen.

Vicki Li kirjoitti...

Tiedoksi kaikille, että nyt täällä Längenfeldissä on KYLYMÄ eli +6 astetta. Pilvet roikkuvat laakson päällä ja lunta satoi vuorille. Huomiseksi on kuitenkin luvattu taas parempaa säätä, jihuu! Kävimme siipan kanssa bongaamassa pari kätköä Söldenistä- kaatosateessa.

Vautsi, kummityttökin on veiraillut blogillani. Tervetuloa! Mulla on muuten kolme kummilasta ja kaikki ovat tyttöjä, nuorin taitaa olla 17 -vuotias ja vanhin jo äiti itsekin.

Ruska kirjoitti...

HURRAA, hyvät jalat on sulla! Ja olet muuten mielettömän hyvä reportteri :D