Huiputus ja akan mittausta

Ookkonää kuullu jo Vickin reissusta?


Niederthain kylän kirkko, jonka vieressä on iso parkkipaikka. Lähtöpiste.


"Mä tänään huipulla oon, tänään kaikki on toisin, loistaa päivä aurinkoisin..."

Hikiset, uskolliset töpöjalkani eivät mua pettäneet, vaan toivat Narrenkogelille.


Timmelsjochin sola vei matkamme Itävallasta Italian puolelle.


Tästä ei hiukopala parane: maalaisjuustoa ja Mondavin viiniä

Heipsan kurkkijat! Eilen oli kova päivä eli valloitimme eka kertaa huipun tällä lomalla, kyseessä oli Narrenkogel, jolla on korkeutta 2300 m ja nousimme sinne Niederthain kylästä, nousua oli siis 750 metriä.Ja millaista nousua? Helevetin jyrkkää nousua metsäpöpelikössä. Joka askeleella piti olla tarkkana, ettei liukastu puunjuuriin. Nousu kesti sellaiset 2 tuntia, mutta suvantokohtia oli todella vähän. Kyllä olin syvästi helpottunut ja erittäin väsynyt, kun pääsimme laelle. Maisemat olivat taas kerran palkitsevia, mutta vielä palkitsevampaa oli itsensä voittaminen. Vaelluksilla joutuu todellakin oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Alas tulimme hiukan loivempaa, mutta tietenkin pitempää rinnettä noin 2,5 tuntia ja kärpäsparvi ympärillä pyörien. Oli ihan Rapa-Ripa fiilis. Molempien jalkojen pikkuvarpaat sain rakoille. Ongelma on lähinnä siinä, että mun jalkani ovat todella hikoavaa sorttia ja sitten kun tullaan alas jyrkästi, oikein tuntee, kun märkä jalka liikkuu ja hiertyy märän sukan sisällä. Seuraavalle reissulle otan mukaan kuivat vaihtosukat. Hengissä kuitenkin selvittiin alas kylälle ja sitten posotimmekin autolla kämpille.

Palkitsimme itsemme raskaan reissun päätteeksi ravintolaillallisella. Mie söin alkuruoaksi maittavaa tomaattikeittoa ja pääruoaksi possumedaljonkeja gorgonzola-kastikkeella voiriisin ja parsakaalin kera. Ruoka oli ihan maittavaa, mutta tosi raskasta. En jaksanut syödä kaikkea, mutta lihat väänsin väkisin. Ei täällä kannata ravintolassa syödä, annokset on niin tuhteja, että sitä on aivan ähkyssä. Nukuin yönkin huonosti täpötäydellä vatsalla.

Aamulla lähdimme sitten automatkalle(= lue geokätköjä etsimään) Italian ja Sveitsin puolelle. Siinä menikin koko päivä autossa istuessa. Kerran joimme kahvit tai oikeastaan mie join kaksi kahvia, sillä tulimme tilanneeksi vahingossa alkoholipitoista kaffetta Italiassa. Siippa siis väänsi rattia koko päivän ja mie istuin pelkääjän ja kartanlukijan paikalla. Olen kyllä siitä kiitollinen, että mun ei tarvi ajaa täällä autoa, on nämä tiet aika hurjia. Sää vaihteli päivän aikana moneen otteeseen: saimme sadetta, ukkosta, puolipilvistä ja aurinkoista. Alppien ympärillä ilmamassat liikkuvat ahkerasti.

Kotikylälle päästyämme posotimme vauhdilla Bauernladeniin eli täkäläiseen Maalaismarkkinakauppaan, josta ostimme ihanaa pikkuvalmistajan juustoa ja mansikoita joltain lähitilalta. Kävimme vielä M-preisissa täydentämässä ruokavarojamme. Söimme kotosalla hienon päivällisen: salaattia, grillattua kanaa ja loistavaa Mondavin viiniä, joka oli tarjouksessa noin 8 eurolla. Meillä on salainen lukkarinrakkaus Mondavin viinejä kohtaan, sillä olemme vierailleet Mondavin viinitilalla Napa-laaksossa Kaliforniassa ikuisuus sitten, eli tarkemmin sanottuna vuonna 1991.

Tämmöistä täällä Alppien varjossa, mitäpä kuuluu kurkkijoille? Lataan vielä muutaman kuvan tähän alkuun ihmeteltäväksi.