Mentiin metsään

Hyökyvuoren kesäteatterin esityksestä Tiilitehtaan tytöt. Olin kattomassa pari viikkoa sitten.

Geokätköt ovat joskus aika metkoja

Onko se tässä, valkoinen surmaaja?

Lähdin siipan matkaan kätköjä etsimään ja varustauduin huolellisesti. Mukana oli iso kori, yksi kannu, terävä veitsi ja kamera. Ajattelin, että jospas metsä taas yllättäisi iloisesti. Yllättihän metsä. Ensinnäkin olisi vieläkin ollut mustikoita, mutta en niitä viitsinyt poimia. Puolukoita on selvästi tulossa ihan valtavasti. Vielä olivat hiukka raakoja , mutta jättikokoisia. Mulla alako haluttaan puolukkapiirakkaa ja niinpä keräsin kannullisen puolukoita mukaani. Yllättäen ihan pöpelikössä oli sitten kanttarelliperhe, joka pääsi koriini mukaan. En ole oikein koskaan kanttarelleja löytänyt, en jotenkin osaa etsiä oikeanlaisista paikoista. Tuli niitä sellaiset pari litraa, että saadaan hyvä soosi. Ylipäätänsä metsässä oli paljon sieniä, mutta en tunne tarpeeksi hyvin niitä, että voisin poimia. Sitäpaitsi olen niin laiska, että en todellakaan poimisi sieniä, jotka vaatisivat jonkinlaista ryöppäystä. Tämmöset pannulle ja suuhun -sienet ovat minulle mieluisia.

Ikäväkseni täytyy nyt kertoa, että HIRVIKÄRPÄSET ovat taas heränneet. Paikka paikoin kävi oikein kuhina ympärillä, yök! Siippa sai nitistettyä niskastaan jo pari yksilöä. Multa ei ole vielä löytynyt, mutta kokemuksesta tiedän,että niitä voi löytyä tyynyltä vielä muutaman päivän jälkeenkin. Todella riesoja!

Mulla on tämän blogini suhteen nyt vähän sellainen tunne, että toistan itteäni. Sama fiilis mulle tulee, kun olen joskus tilannut jotain naistenlehteä. Aina samat jutut vuoden kierrossa. Niin on mun blogissakin. Olen nyt laittanut lyhytviestejä enemmän Naamakirjan puolelle, vaikka ei sillä ole mitään tekemistä bloggauksen kanssa. Naamakirjan kautta olen löytänyt yhteyksiä nuoriin sukulaisiin, joihin muuten tulee pidettyä todella heikosti kontaktia.

Tunnetko muuten valkoisen kärpässienen? Mie näin tänään metsässä sen näköisen sienen, että voisin sitä ajatella valkoiseksi kärpässieneksi. Laitanpa kuvan, niin voitte tiirata.

Ens viikonloppuna lähen taas reissuun. Tällä kertaa suuntana on Pietari. Olen viimeksi käynyt opiskeluaikoina Leningradissa eli aikaa on vierähtänyt pitkään. Sieltähän voisi siten heittää taas matkakertomusta. Meillä on hyvänä pidetty opas mukana, hän on saanut suosituksia aika monilta, mielenkiintoista, että onko hän meistäkin loistava.

Mulla on nälkä ja puolukkapiirakka tuoksuu jo lupaavasti. Kohta tyär ryntää tänne ja vaatii 100 % huomion, sellaisia on nämä ainoat lapset :) Jospa vielä muutaman foton tänne siirrän.