lauantai 22. elokuuta 2009

Mentiin metsään

Hyökyvuoren kesäteatterin esityksestä Tiilitehtaan tytöt. Olin kattomassa pari viikkoa sitten.

Geokätköt ovat joskus aika metkoja

Onko se tässä, valkoinen surmaaja?


Lähdin siipan matkaan kätköjä etsimään ja varustauduin huolellisesti. Mukana oli iso kori, yksi kannu, terävä veitsi ja kamera. Ajattelin, että jospas metsä taas yllättäisi iloisesti. Yllättihän metsä. Ensinnäkin olisi vieläkin ollut mustikoita, mutta en niitä viitsinyt poimia. Puolukoita on selvästi tulossa ihan valtavasti. Vielä olivat hiukka raakoja , mutta jättikokoisia. Mulla alako haluttaan puolukkapiirakkaa ja niinpä keräsin kannullisen puolukoita mukaani. Yllättäen ihan pöpelikössä oli sitten kanttarelliperhe, joka pääsi koriini mukaan. En ole oikein koskaan kanttarelleja löytänyt, en jotenkin osaa etsiä oikeanlaisista paikoista. Tuli niitä sellaiset pari litraa, että saadaan hyvä soosi. Ylipäätänsä metsässä oli paljon sieniä, mutta en tunne tarpeeksi hyvin niitä, että voisin poimia. Sitäpaitsi olen niin laiska, että en todellakaan poimisi sieniä, jotka vaatisivat jonkinlaista ryöppäystä. Tämmöset pannulle ja suuhun -sienet ovat minulle mieluisia.

Ikäväkseni täytyy nyt kertoa, että HIRVIKÄRPÄSET ovat taas heränneet. Paikka paikoin kävi oikein kuhina ympärillä, yök! Siippa sai nitistettyä niskastaan jo pari yksilöä. Multa ei ole vielä löytynyt, mutta kokemuksesta tiedän,että niitä voi löytyä tyynyltä vielä muutaman päivän jälkeenkin. Todella riesoja!

Mulla on tämän blogini suhteen nyt vähän sellainen tunne, että toistan itteäni. Sama fiilis mulle tulee, kun olen joskus tilannut jotain naistenlehteä. Aina samat jutut vuoden kierrossa. Niin on mun blogissakin. Olen nyt laittanut lyhytviestejä enemmän Naamakirjan puolelle, vaikka ei sillä ole mitään tekemistä bloggauksen kanssa. Naamakirjan kautta olen löytänyt yhteyksiä nuoriin sukulaisiin, joihin muuten tulee pidettyä todella heikosti kontaktia.
Tunnetko muuten valkoisen kärpässienen? Mie näin tänään metsässä sen näköisen sienen, että voisin sitä ajatella valkoiseksi kärpässieneksi. Laitanpa kuvan, niin voitte tiirata.
Ens viikonloppuna lähen taas reissuun. Tällä kertaa suuntana on Pietari. Olen viimeksi käynyt opiskeluaikoina Leningradissa eli aikaa on vierähtänyt pitkään. Sieltähän voisi siten heittää taas matkakertomusta. Meillä on hyvänä pidetty opas mukana, hän on saanut suosituksia aika monilta, mielenkiintoista, että onko hän meistäkin loistava.

Mulla on nälkä ja puolukkapiirakka tuoksuu jo lupaavasti. Kohta tyär ryntää tänne ja vaatii 100 % huomion, sellaisia on nämä ainoat lapset :) Jospa vielä muutaman foton tänne siirrän.

8 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Valkoinen surmaaja, aloin aivan kuolata...

Virpi P. kirjoitti...

Puolukat ovat houkuttelevan näköisiä mättäillä, kun kukaan ei ole vielä tohtinut kerätä. Isoja ja punaisia. Aina minäkin piirakkamarjat mukaan nykäisen sienireissulla, vaikka muuten en marjastaa viitsikään. Mies narisee senkin vähän ajan jossakin hitaudestani.

Mutta KOSKAAN en ole löytänyt kahta litraa kantarelleja kerrallaan!

maaretta kirjoitti...

Joskus olen kateellinen teille etelän asukkaille kun teillä on nii helppo lähteä lyhyillekin reissuille. Täältä kun saa aina lisätä sen vajaa tuhat km suuntaansa plus siihen kuluvan ajan ja eurot!Mie varmaan matkustaisin huomattavasti enemmän kuin nyt. Pietarikin on kokonaan käymättä.

Me ostin juuri pari sankollista mustikoita kun en ehdi itse niitä keräämään. Puolukat kyllä aion kerätä. Niitä on helppo poimia ja puolukka-aikaan on ihana olla metsässä.

yritetäänpä treffata seuraavalla kerralla un tulen Hkiin, syksyn aikana on monta reissua sinne.

Anonyymi kirjoitti...

Hyi nuita otuksia, hirvikärpäset ovat inhokkeja, vaikka niihin on joutunut tottumaan miehen tultua hirvimetältä. Silloin niitä näet on, muutama..

Reissun suunnittelu on hankalampaa, kun tosiaan pitää välimatkat helsinkiin huomioida. En jaksanut järkätä meille halpaa matkaa, niinpä ei kai lähdetä mihinkään.

eikka

irene kirjoitti...

Ihimeelliseltä näyttää geokätköjen maailima. Meinaan, jos tuo mielenkiintoosennäköönen puunrunko on geokätkö. =oD
Tuo komia valakoonen sieni on kyllä kunniootusta herättävän näköönen. Jos mä olisin sienestäjä, jättääsin sen omahan rauhahansa pelekästänsä tuon färin takia.
Mitä tuloo tuohon ittensä toistamisehen lokijutuus niin eiköhän se oo aika tavallinen ilimiö meillä kaikiilla. Eikös ne kirijaalijakkin rupia toistamahan ittiänsä, kun tarpeeksi monta kirijaa ovat kirijoottanehet. =oD

Olivia kirjoitti...

No niinhän se elämä vaan menee vuodenaikojen mukaan täälläkin. Talvella talvileikit ja kesällä kesäkiireet, tutusti ja turvallisesti toistellen itseään.

Juuri näinä viikkoina esimerkiksi tuo viinimarjamylläkkä. Nyt on saatu jo valtava sato, tähän mennessä kymmenen sankkoa omista pensaista.
Kyllä ovat naapuritkin saanet osansa, kun sinne on noita kiikutettu.Itse ei jakseta kaikkea laittaa tai syödä.

Hanni kirjoitti...

Ystävä kallis! Voisitko tehdä postauksen geokätköilystä. Pliis, hani! Mie en tiedä, mitä se sisältää, en yhtään. Valaise hieman, jookos?

Celia kirjoitti...

En minäkään poimisi sieniä, joita en tunnista. Erityisesti kaikki valkoiset sienet kierrän kaukaa metsässä, ihan varmuuden vuoksi vain. Herkkusienetkin ostan kaupasta, koska se on turvallisinta.

Jostakin syystä valkoista kärpässientä kuvataan silloin, kun se on jo lakastumassa (http://images.google.fi/images?hl=fi&source=hp&q=valkok%C3%A4rp%C3%A4ssieni&um=1&ie=UTF-8&sa=N&tab=wi), mutta Eviran sivuilta löysin sanallisen kuvauksen, joka sopisi kuvasi sieneen:
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/elintarviketietoa/sienet/myrkylliset_sienet/valkokarpassieni/