Ristiäiset

Alttaritauluna toimi verho, johon oli kirjailtu tekstiä

Tänään pääsimme perhejuhlaan eli joulukuun lopulla syntyneen poikavauvan ristiäisiin. Tyttären kanssa olemme kutsuneet poikaa Valtsuksi, mutta ei tullut pojasta Valtsua, vaan NOA. Itse asiassa nimi passaa pojalle oikein hyvin, eli totuimme siihen jo ristiäistilaisuuden aikana.

Päivänsankari Pikku- Noa ( ei Ukko- Nooa)

Ristiäisissä oli parikymmentä vierasta ja mukava tunnelma. Tytär sai kunnian olla oikein sylikummi, Noa on tyttären ensimmäinen kummilapsi. Siitä se alkaa. Esitimme juhlissa pari laulua: toinen oli Lapin äidin kehtolaulu ja toinen tyttären oma sävellys Pikku- Noalle Kantelettaren tekstiin. Taas oli kitaralle käyttöä. Lisäksi saimme T-serkusta vahvistuksen, hän soitti triangelia "perheorkesterissamme"

Kakku maistuu ja on suloisen näköinen

Viikonloppu on taas kerran mennyt vauhdilla. Perjantai-illan olimme siipan kanssa kaksin ja nautimme herkullisen kalaillallisen. Tarjolla oli paistettua tonnikalaa ja miekkakalaa, molemmat oli valmiiksi marinoitu melkeinlähikaupassa On siellä kyllä hyvät valikoimat, kun tällaisiakin herkkuja on saatavilla ja vieläpä aika edulliseen hintaan 19,90€/ kg. Lauantaina shoppailimme vähän Sellossa ja Tapiolassa. Haimme tietenkin vauvalle ristiäislahjaa ja päädyimme lopulta Marimekon lastenastiastoon, jossa on mukava autokuosi. Sekä mulle, että siipalle oli tärkeää, että lautasen keskellä oli kuvio, joka sitten tulee lopulta esiin, kun puuro on syöty. Mulla oli lapsena muovilautanen, jonka keskeltä tuli esiin nalle ja mansikka. Se oli tärkeä juttu. Yllättävän monessa lasten lautasessa kuviot oli sijoitettu lautasen reunaan ja keskusta oli tyhjä. Tylsää, sillä kuvion pitää tulla esiin siitä keskeltä. Tässä lautasmallissa autot kiersivät reunallakin ja keskellä oli upea punainen rekka- auto.

Nyt väsyttää. Täytyy yrittää ponnistella muutama tunti valveilla ja sitten vaan unta palloon. Tulossa on keikkaviikko, työnohjaushommia vaan parilla päivällä. Minusta on oikein mukavaa, etä nämä työviikot ovat niin vaihtelevia, olen aika nopeasti kyllästyvää sorttia. Tällä viikolla on tavoitteena päästä taas vesijuoksemaan. Nyt on laiskuttanut jo monta (liian monta) viikkoa perätysten. Aina on muka joku syy, miksi ei voi lähteä hallille. Ainoa todellinen syy on laiskuus ja mukavuuden halu. Toivottavasti te olette ahkerampia ja aikaansaavempia kuin mie. Pirtsakkaa alkuviikkoa kaikille!

Äiti lasta tuudittaa, lasta tuntureiden....

"Miksi sä haluat näyttää ikäistäsi vanhemmalta?"

Meitä sorsiakin on moneksi

Tämän otsikon kysymyksen kuulin esitettävän itselleni tänään. Olin siinä vähän ymmyrkäisenä, kunnes juttu jatkui: Miksi sä et värjää tukkaasi? Kysymyksen esittäjä on mulle työkuvioista tuttu kaunis ja huoliteltu nelikymppinen, joka näyttää nuorekkaalta noin 30-vuotiaalta Barbielta.

Hmm. kysymys kieltämättä sai minut vähän mietteliääksi. Hän jatkoi vielä juttua siitä, että kun mulla on niin nuoren ihmisen iho, mutta tukka antaa huomattavasti vanhemman vaikutelman. Totesin siinä, että miehän en tukkaani värjää, koska se on niin työläs (ja kallis) tapa näyttää nuorelta tai minun tapauksessani siis "ikäiseltäni". En todellakaan ole valmis värjäämään tukkaani 4 viikon välein, jotta näyttäisin hyvältä ja nuorekkaalta. Perhana, mie olen 48-vuotias harmaantuva naisihminen, joka on sinut vanhentumisensa kanssa. Toki mua harmitti alkuun tämä tukan harmaantuminen, mutta ei tunnu enää. Ehkäpä saan tiettyä arvokkuutta harmaantumisen myötä tähän muuten aika villikkoon olemukseeni. Suon kaikille muille naisille kyllä kaikki keinot , enkä katso kieroon. Itte vaan olen tälläisen naturaalin linjan kannattaja.

Olen tasan kerran elämässäni värjäyttänyt hiukseni ja silloin mun tummanruskeaan tukkani laitettiin säväys sinistä. Lapsena mua aina sanottiin "mustatukkaiseksi" tytöksi ja se minä näin suomalaisesti ajateltuna olinkin. Isäni geenit perittyä, löysin ensimmäisen harmaan hiuksen itseltäni 26-vuotiaana ja nyt yli nelikymppisenä harmaantuminen on vain nopeutunut.

Isäni on nyt 80-vuotias ja hänen hiuksensa ovat aivan valkoiset. Minustakin tulee blondi- vihdoinkin. Värjäättekö hiuksianne? Onko joku samoilla linjoilla kuin minä? Kyllä mie oikeasti olen myös niin mukavuudenhaluinen ihminen, että en yksinkertaisesti viitti lähteä tuohon värjäysrumbaan, jolle ei loppua näy. Voin katsella valokuvia itsestäni männä vuosilta, kun olin vielä tumma kohtalokas nainen. Siipan tukka ei juurikaan ole harmaantunut, mutta parta ja viikset ovat erittäin charmantit harmaat.

Ylipäätänsä käytän erittäin vähän mitään kosmeettisia aineita. Tänään kuitenkin ostin apteekista Bellavitaa. Kosmetologi, jolla käyn nypittämässä kulmani kertoi, että hänen äitinsä on käyttänyt vain Bellavitaa ja iho on todella hyvä ja kaunis. Nythän on myös aika paljon tutkimustietoa siitä, että nämä hiusten värjäysaineet aiheuttavat erittäin paljon allergisoitumista. Nykynuoret värjäävät hiuksiaan noin 13- vuotiaasta alkaen, pelottavaa tulevaisuutta ajatellen. En myöskään ajele säärikarvojani. Miksi ajelisin? Ei mulla ole koskaan niin hienoja juhlia, että säärikarvojen törötys sukkahousujen läpi häiritsisi. Ei varsinkaan, kun yleensä käytän vain pitkiä housuja. Taian mie olla vähän outo lintu, ettekä te edes tiedä kaikkea....

Tälläisia mietteitä täällä. Kaivelen tähän vähän vanhoja (kuukauden sisällä otettuja)kuvia lisukkeeksi. Tällä viikolla olen painanut duunia, että kuvaamaan en ole ehtinyt. Mukavaa viikonloppua kaikille säärikarvaisille ja karvattomille, värjätyille ja luonnollisesti harmaantuneille naisihmisille! Taidan ottaa viskin jäillä. Kippis.

Moi, Lahtelaista

Pienen Vesijärven silta

Pöpperöinen keli Finlandia-hiihtäjillä

Mielenkiintoista viikkoa niin lomailijoille kuin sorvin ääressä viihtyville (itse kuulun heihin 2 löysän viikon jälkeen) Lyhyt katsaus kulttuuriviikonloppuun, jonka vietin Lahdessa. Pitkäaikaiset ystävämme ovat hommanneet mukavan "mökin" Lahden kaupungista, siellä ei ötökät piinaa, ei ulkohuusi haise ja kuuma vesi riittää kaikille aamusta. Jesh, just mökki meikäläisen makuun: kaksio Vesijärven rantamilla lähellä vilkkaan kaupungin palveluja.

Matkan päätarkoitus oli mökin tsekkauksen ohessa kuluttaa lahjakortti, jonka ko. pariskunta toi mulle synttärilahjaksi jo marraskuussa: lahjakortti Lahden Kaupunginteatteriin

Tässä lahtelainen Beatles-kokoonpano, jota sai kuvata "kattokonsertissa"


Tunnettehan John Lennonin?

Täky onnistui, sillä siellä me nöpötimme täpö täydessä katsomossa seuraamassa Beatles Story -musikaalia. Täytyy sanoa, että Lahdessa osataan tehdä kulttuuria, esitys oli erittäin mukaansa tempaava ja jätkäthän osasivat laulaa ja soittaa. Ei nyt tietenkään Beatlesin tasoisesti, mutta nautinnollisen hyvin. Suurin osa biiseistä siis todellakin esitettiin livenä. Tunnelma oli upea, kun biisit on niin ihanan tuttuja kaikille. Lopussa oli jopa mahdollisuus yleisölläkin tanssia, mutta mie onneton olin niin keskellä katsomoa, etten päässyt hillumaan. Saattaa olla, että siippa olisi mut nykäissyt takaisin penkkiin blazerin helmasta, jos olisin yrittänyt nostaa persukseni. Siis suosittelen ko. musikaalia!

George oli minusta södein

Vanhojen jo nuoruudesta tuttujen ystävien kanssa riittää muisteltavaa. Rouvan olen tuntenut 11-vuotiaasta saakka ja herran tuosta 15 kieppeistä. Kummasti pakkaa jo jutut menemään sairauspuolelle: käydään läpi kolestroliarvot ja muitten kremppojen vaiheet ja nauretaan välillä makeasti sitä, että tähänkö sitä on tultu. Kävimme myös syömässä Little Italy- nimisessä paikassa. Oli oikein maittavaa ruokaa ja ainakin pasta-annokset olivat äijä-kokoa eli en jaksanut syödä kaikkea.

Sunnuntaina keli muuttui pöpperöiseksi, mutta isäntämme ei antanut sen häiritä, vaan survaisi noin 400 muun mukana Finlandia-hiihtoon vapaalla tyylillä toteutettuna. Kyllä meitä muita säälitti, kun ajattelimme niitä olosuhteita,mutta hän oli kuitenkin hiihtänyt loppuun saakka koska saimme asiasta"kuitin" rouvalta tekstarin muodossa. Lahdessa oli paljon liikkeellä ilmeisesti juuri näitä Finlandia-hiihtoon osallistuvia. Mistä tämä hullu kansa ammentaa kaiken energiansa...ruisleivästä.

Isännän hiihtäessä pöpperössä, me muut teimme kävelyretken erittäin liukkaissa oloissa ympäri pienen Vesijärven (se on kyllä enemmän lammikko kuin järvi, anteeksi lahtelaiset) Lukeeko tätä muuten joku lahtelainen?? Siinä sataman kohdalla oli auki tosi viehättävä kahvila, josta ostimme herkkuja lähtökahvia varten. Sorsa-rievut uiskentelivat sulassa siinä vesiurkujen tietämillä. Miten ihmeessä ne tarkenee?

Siippa ajeli ankeissa ajo-oloissa takaisin Espooseen. Mie otin parin tunnin päikkärit ja sitten tulikin tytär ja ystäväni T. syömään kaiken, mitä uunilampaasta oli jäljellä. Hyvin maistui naisille. Molemmat tulivat reissusta ja kotona kaapit ammottivat tyhjyyttään. Kyllä on aina mukavaa, kun ruoka maistuu. Syönnin jälkeen sain katsoa nauhalta, kun T: n tytär, meidän kummityttäremme, tanssi vanhojen tansseissa. Tanssit olivat juuri meidän Espanjan loman aikaan, että emme päässeet seuraamaan juttua livenä. Kyllä oli ihana: kummityttö oli kuin prinsessa asussaan ja upeasti laitetuissa hiuksissaan. Tunsin kummitädin ylpeyden rinnassani.

Näistä safkoista on enää vaan muistot jäljellä

Istuimme autossa siipan kanssa Lahteen ja takaisin ja siinä tulee aina enemmän juteltua kuin kotioloissa??? Funtsimme sitä, miten uuteen ja erilaiseen elämänvaiheeseen olemmekaan tulossa. Seuraava sukupolvi alkaa siirtyä valokeilaan ja me väistymme pikkuhiljaa nuorten tukijoukoiksi. Nyt muutaman vuoden sisällä lähes kaikki lähinuorisomme suorittaa perusopintonsa valmiiksi, jotkut kirjoittavat ylioppilaiksi ja toisesta päästä alkavat jo mennä naimisiin. Huisia. Elämä menee niin nopeasti, on todella tärkeää tehdä sitä, mikä oikeasti kiinnostaa ja mitä haluaa. Kuka meistä tietää, onko ensi kesää edes omalla kohdalla olemassakaan? Olemme aika paljon tätä jo siipan kanssa toteuttaneetkin. Matkustelu on meille tosi tärkeää ja siihen olemme päättäneet satsata sukulaisten paheksunnasta huolimatta. Enää eivät ääneen juuri kehtaa meidän asioita arvostella, mutta kyllähän sen huomaa. "Ai, ootte taas lähössä...??" Niin kauan mennään kuin intoa,terveyttä ja rahaa riittää. Lähipiiristä olemme nähneet, että luonnollinen raja tulee jossain vaiheessa väkisin vastaan. Ei esim. pystytä istumaan lentokoneessa neljää tuntia. Nyt painetaan, kun pystytään ja sitten aikanamme rauhoitumme ja muistelemme lukuisia reissuja ja niillä sattuneita kommelluksia. Tärkeäähän tässä tietty on, että ajattelemme asiasta aivan samalla tavalla, mitään riitaa siitä, miten varat käytetään, meillä ei ole ainakaan tähän asti ollut. Muuten menin aikanaan naimisiin ihmisen kanssa, joka sanoi, että hän tykkää vaan tehdä automatkoja Eurooppaan.... Mua vähän huolestutti, mutta kun sain raijattua siipan ekalle Kreikan seuramatkalle Hassen siivelle vuonna -89 tilanne muuttui täysin ja matkakärpänen puri häntä syvään ja vaikuttavasti. Nyt mie olen joskus se perässä vedettävä, siippa on aina valmis lähtemään reissuun ja melkein minne vain. Jaa, tämä on pieni esipuhe sille, mitä on tulossa, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Huhtikuussa lähdemme pitkälle matkalle ja te kurkkijat pääsette mukaan taas matkakertomuksen tahtiin jälkijättöisesti. Ai, että minnekkö? Se on vielä ylläri.

Mukavaa viikkoa kaikille, hauskaa, että kurkkijoita näyttää ilmaantuneen uusia. Ainakin "matkamittari" on raksuttanut nopeammin kuin ennen.

Velttoilijan viikko

Tämän verran viitsimme kantaa matkalaukuissamme huolellisesti pakattuna sukkiin ja vaelluskenkiin. Muutama puteli ostettiin vielä kentältä. Uunilammas saa seurakseen noista jonkun tänään.

Heipsan! Mikä viikko. Siis lälly, helppo Vicki Velttoilijan viikko. Tämä viikko 8 kun on etelän hiihtolomaviikko, niin on hiljaista ollut molemmilla työrintamilla. Maanantaina siivosin kämpän , siihen meni sellaiset 2,5 h, kun en ollut niin nöpönuuka. Kävin viemässä tuntilistoja keikkafirmaan ja hoitelin puhelinasioita ( hitto, mie hankin kohta prepaid-liittymän, olen niin kyllästynyt paskapalveluihin) ja ostettiin tyttären kanssa kengät Aleksi 13:sta. Mie ostin jo ensi talvea varten uudet talvinilkkurit (Pomarfinin suomalaiset) ja tytär osti kevätkengät. Meitä on siunattu pienellä eli malliparin kokoisella jalalla (37) ja saamme molemmat aika kivoja kenkiä edullisesti. Aleksi 13 on aina isot valikoimat näitä Gaborin, Eccon ym firmojen mallipareja koreissa. Niitä sitten pengomme ja kengät irtoaa yleensä noin 60 eurolla. Tosin molemmat olemme pohkeista niin paksuja, että saappaita ei yleensä löydy. Olenkin siirtynyt nilkkureiden käyttäjäksi.

Tiistaina iltapäivällä kävin firmassa suunnittelemassa yhtä tarjousta kollegan kanssa ja sitten menin kulmien/ ripsien nypintä/värjäys sessioon. Se on niitä harvoja kauneuteen satsaamisia mulla ja oikeasti olen sitä mieltä, että hoidetut kulmat kaunistavat arkea. Munkin kulmat on vähän sellaista Breshnev- tyyliä, mustat, paksut, yhteen keskeltä kasvavat ja sojottavat luonnostaan.

Keskiviikkona pesin keittiön ovet tai tarkkaan otettuna yläkaappien ovet ja tänään jatkoin alakaapeilla. Mua on pitkään vaivannut se rasvatahrat, varsinkin nyt kun aurinko taas paistaa. Ovat vähän aikaa paremmat.

Torstai meni nopsakasti. Iltapäivällä mulla oli ainut tämän viikon palkallinen happening, eli neuvottelu asiakkaan kanssa mahdollisesta työnohjauksesta.

Tänään perjantaina heräsin 9 maissa, enkä edes muista kuulleeni siipan töihin lähtöä, olen nukkunut niin sikeästi. herätyäni latasin koneet pyörimään ja lähdin kauppaan. Hain Lidlistä sitruunavedet ja sitten vielä muut ruokatarpeet hyvästä melkeinlähikaupastamme.

Olen tavannut ihmisiä tosi vähän tällä viikolla ja odotan innolla ensi viikkoa, joloin on täys pyöritys päällä. Tapaan 7 eriä työnohjausryhmää ja sen lisäksi on pienempiä tapaamisia kollegoiden kanssa.

Tänään teen taas kuuluisaa Vickin uunilammasta. Sain kaupasta karitsan potkia ja niistä se syntyy. Tsekkaa ohje tuolta postauksesta lokakuun 14 päivä, jos innostut kokeilemaan.Yleensä siitä on ihmiset tykänneet. Ja on helppo laittaa. Tänään näyttää siltä, että syömme sitä kaksin, koska tytär lähti Ouluun viikonloppureissulle ja kaikki muutkin mahdolliset kutsuttavat ovat ties missä. Muuten, jos joku kurkkija on tulossa tännepäin, niin kannattaa antaa vinkkiä. Saatat päästä uunilampaalle.

Espanjan ihmeistä vielä tämän verran. Luin juuri Hesarista ennen reissua, että mm. Espanjassa myydään sellaisia lappuja, joita laitetaan pesukoneeseen, että ei vaatteet nappaisi irtoväriä pesuvedestä. Miehän hain sellaisia sieltä kaupasta ja ostin kaksi pötäkkää. Perhana vieköön, ne toimii. Pesin kirjavia ja mukana oli kaksi uutta (ennen pesemätöntä) punaista puuvillaista vaatekappaletta: alkkarit ja Marimekon laukku. Jännityksellä katsoin mitä tapahtui ja toden totta, mikään vaatekappale ei värjäytynyt, mutta sen sijaan tämä ihmelappu, joka oli koneeseen laitettaessa aivan valkoinen oli muuttunut aivan punaiseksi. Siis suosittelen näitä matkamuistoiksi. Saa kuulema ainakin Kreikasta ja Espanjasta.

Huomenna teemme pienen kulttuurimatkan Lahteen, mutta siitä sitten tuonnempana. Mukavaa viikonloppua ja rentouttavaa lomaa kaikille niille, jotka aloittavat lomansa. Kyllä loma tekee eetvarttia kaikille ja olemme kaikki sen ansainneet. Joko palkallisena tai ilman.

Mulla on uusi koira- basset. Sain sen R-kioskilta kylkiäisenä, kun ostin seutulippua seuraavaan lomaan saakka. Mikäs tälle laitettais nimeksi? Ennestään meillä on Mulperi ja Toivo- koirat.

Ikenettäret liikkeellä

Naispuolinen ienvampyyri iskee kiinni ihan piakkoin: Vicki Li ja ienhymy. Hymy on omistettu Katriinalle ja kaikille niille, joita oma hymy on nolottanut tai nolottaa yhä. Keep smiling !

Heippa kurkkijat! Olemme Katriinan kanssa todenneet olevamme hymysukulaisia. Hän laittoi rohkeasti ihanan hymykuvansa blogiinsa. Nyt tulee kauhugalleria aineistoa. Tytär tuli viimein ja otettiin noin 50 kuvaa ienhymyistämme. Kameran kanssa oli ongelmia, se ei jostain syystä suostunut oikein tarkentamaan. Ärsyttävää. Tytön nenä piti jättää pois, kun tuo kameran laajakulma vääristää sen niin leveäksi. Mun nenästä ei ole väliä.

Tytöllä on sentään aivan paikattomat hampaat, mulla suu täynnä muovia ja amalgaamia. Lisäksi meillä molemmilla on makeet vampyyrikulmahampaat. Mun hampaat osittain myös epäjärjestyksessä siksi, että mulla on ollut synnynnäinen suulakihalkio (ei huulihalkiota kuitenkaan) Toivottavasti ette näe painajaisia. Ei kun muutkin hymyilemään.

Tässä tyttären räväytys

Espanjan ihmeitä

Maurit jättivät merkkinsä myös Malagaan

Appelsiinit näyttivät puissa hyviltä, mutta olivat kai jotain koristelajiketta, koska niitä näkyi kuorittuna ja vähän maistettuna puitten ympärillä

Tämä on joen uoma, sateita siis yhä odotellaan

Alkaako merkillinen toukkamysteeri näistä puissa roikkuvista seittipalloista?

Hmm...nämä toukkajonot olivat kiehtovia...

Ja lähempää... väliin toukkajonot olivat monen metrin pituisia ja elävät narut liikkuivat koko ajan. Onko tietoa jollain, mitä nämä on?

Kalastusaluksia rannalla

Paellaa piti kerran kokeilla. Ihan ok, vaikka simpukat eivät olekaan mun lemppareita. Sen sijaan rose-viini oli hyvää ja tämä puolikas pikkupullo maksoi raflassa 5€. Sitten olinkin kivassa iltapäivähuppelissa. Se on lomalla olon merkki.

Frigilianan portinpäällinen

Omistettu Einojoolle. Kukahan täällä asuu?



Kisu kujalta

Malagan neidot ikuistettuna pronssiin

Espanjan kuuman auringon alla...

Heippa kurkkijat, olettekin kiitettävästi käyneet kurkkimassa, koska 10.000 raja täyttyi lomani aikana salaa. Kukas olit, sinä 10.000 kurkkija? Ilmoittaudu, jos huomasit se olleesi, tarjoan sinulle kaffet kunnon pullan kera, kun käyt pääkaupunkiseudulla. Kiitokset kaikille kurkkijoille! En olisi ikinä uskonut tuollaisen rajan täyttyvän, kun tätä hommaa aloittelin toukokuun lopulla. Että tästä tuli oikein uusi oma harrastus, sekin tuli yllärinä eniten kai ittelle.

Matkakuulumisiin. Oltiin siipan kanssa Espanjan aurinkorannikolla Nerjan kaupungissa. Olemme sitä ennen käyneet vain kerran Kanarian saarilla Playa de Inglesissä ja kokemus oli siksi karmea, että emme ole sinnepäin sen koommin menneet. Mutta nyt oli uusi reissu ja uudet kujeet.

Nerja on kuuluisa luolistaan. Upeista tippukiviluolista, jotka muutamat koulupojat löysivät sattumoisin 50-luvulla. Luolasto on tosi iso, vaikka turistit pääsevät niistä vain noin kolmannekseen. Mykistyttävä olo siellä maan alla "urkupillien" välissä kävellessä. Kuvat ovat aika hämäriä, koska siellä ei saanut käyttää salamavaloja. Reitit olivat hyvin kuljettavia.

Tippukiviluolassa on epätodellinen fiilis


Maurit osasivat rakentaa kaunista

Retkiä teimme Granadaan Aurinkomatkojen retkellä ja siellä keskityttiin lähinä Alhambran maurilaispalatsiin. Kyllä on ennen ollut käsityötaidot arvossaan ja tekijöitä on löytynyt. Malagaan teimme ominpäin bussiretken. Piti shoppailla , mutta ei sitten innostuttu. Käytiin sitten Picasso- museossa ihastelemassa vanhan häntäheikin mielenkiintoisia töitä. Täytyy sanoa, että jos osaa maalata hyvin , sen jälkeen voi maalata, miten tahtoo. Picasson alkukauden työt ovat ihan "normaalinnäköisiä" ja niistä näkee, että kaveri hommansa hallitsee.

Turvajärjestelyt siinä museossa olivat aivan omaa luokkaansa, vastaviin olen törmännyt lähinnä Berliinin juutalaismuseossa. Kaikki laukutkin läpivalaistiin , eikä tietenkään kameroilla ollut mitään asiaa museon näyttelytiloihin. Uskalsin kyllä niissä oloissa jättää digikamerankin laukkuun ja narikkaan. Oli siellä siksi pätevän oloiset systeemit.

Frigilianan pikkukylä oli oikein viehättävä kapeine kujineen ja sinne teimme patikkaretken kulkien pitkin kuivaa joen uomaa. Kuivuus on vaivannut aurinkorannikkoa tänä keväänä, kevät ei kuulema pääse vauhtiin ilmaan vettä, mutta sen odottelemiseen meni tämäkin viikko. Vettä ei tullut.

Torstaina teimme noin 4 tunnin kunnon patikan luonnonsuojelualueella lähellä Nerjan luolia. Näkymät varsinkin ylempänä olivat mukavat, mutta ilmassa oli paljon pölyä, varsinkin, kun autot ajoivat ohi. Kaloreita poltettiin oikein kunnolla, sillä tiedossa oli flamenco-ilta ruokineen. Hmmm... ruoka oli ok, mutta varsinainen herkku tarjottiin vanhan rouvan silmille, kun nuori kundi pääsi tanssimaan. Kuvat puhukoon puolestaan. Samanlaista herkkua ei kyllä tarjottu miespuolisille katselijoille, rouvat olivat vähän enemmän elämää nähneitä. Laulajalla oli flamencoon juuri sopiva rosoinen, viskinpolttama ääni. Upeaa se flamenco on, sitä tarjottiin El Colono ravintolassa.

Vasemmanpuoleisin rouva oli laulajatar, muut tanssijoita


Tässä oli ilm. kyse nuoren miehen voittamisesta tanssin keinoin



Harmi, että en vielä osaa ottaa niitä videopätkiä

Ruoka ja viinit olivat hyviä. Halvimmat viinit irtosivat noin eurolla puteli, mutta pidin sen verran tasoa yllä, että en ostanut alle 5 eukan pulloja ollenkaan. Mitä sitä huonoa Espanjaan saakka juomaan. Ruokaa sai moneen hintaan ja monentasoista ja me kokeiltiin vähän kaikkea. Hauskaa oli väliin ostaa huoneeseen kunnon iltapalaa, josta ohessa kuva.

Lauantaina istuimme kitarakonsertissa Nerjan kulttuurikeskuksessa. Kitaraduo: mies ja nainen soittivat oikein rauhoittavasti sulosäveliä täydelle katsomolle. Suurin osa yleisöstä näytti ulkomaalaisilta.

Nyt täytyy tällä kokemuksella sanoa, että Espanjan Aurinkorannikko on oikein hyvä kohde näin alkukeväästä. Edulliset matkat noin. 500 €/ nenä, lyhyet lennot (4,5 h) mukava kävelysää (15-20 lämpöastetta) paljon katsottavaa lähellä, edulliset bussiliput, hyvää ruokaa ja viiniä jokaisen kukkarolle sopivasti, alennusmyynnit käynnissä, että nuorisollle löytyy kivaa shoppailtavaa. Ajattelenkin, että voitais joskus lähteä naisten pidennetylle viikonloppumatkalle tyttären kanssa jonnekin Epsanjaan. Tässä päällimmäiset, laitan kuvia lisää jossain vaiheessa myöhemmin.

Nerjan pikkukaupunki Välimeren rannalla