Jälkien tarkastelua

Menin sitten hyvissä ajoin Jorviin jälkitarkastusta varten. Aika oli 8.30 ja mie olin paikalla jo ennen klo 8. ajattelin nimittäin , että saisin lukea lehtiä rauhassa. Sain tosiaan. Olin päivän ensimmäinen asiakas ja minut otettiin vastaan klo 10.10. Kuulin sivusta, että plastiikkakirurgi olikin joutunut leikkaukseen aamusta.

Eipä siinä muuta kuin paitaa pois ja totesin itse, että olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Lääkäri totesi siihen, että sitten on hänkin tyytyväinen. Tsiikaili rinnat ja totesi, että ovat hyvin parantuneet. Kysyin törröttävistä langanpätkistä- käski leikkaamaan itse puhtailla saksilla. Vuoden päästä on sitten vielä toinen jälkitarkastus, johon ainakin pitäisi tulla kutsu kotiin. En ole kyllä siitä aivan vakuuttunut. Tietojärjestelmien muutokset sotkevat näköjään systeemeitä koko ajan, tänään mun ei onnistunut edes maksaa käteisellä poliklinikkamaksua, siispäs 22 € lasku tulee perästä. Olin sisällä noin 5 minuuttia. En jäänyt pahemmin lärpättelemään, kun tiesin, kuinka pitkältä aika tuntuu niistä muistakin jonottajista, joita tupa oli täysi. Sen verran vielä sanoin , että ihmettelin, kun ei ollutkaan "ankkuriarpia", johon lääkäri totesi, että hän teki tälläiset säästävämmät arvet. Lollipop-viilloille on kuulema tyypillistä, että aluksi jää sellainen reikä siihen tikun ja pallon risteyskohtaan. Juuri niinkuin mulla on ollut - vieläkin tihkuttaa niukalti.

Valokuvista mie en muistanut puhua yhtään mitään. Eikä nyt otettu mitään kontrollikuvia, ehkäpä sitten vuoden päästä. On se vissiin vähän jännittävää tuo lääkärissä käynti, kun ei muista puhua mistään, mitä etukäteen aikoo...

Kahvihammas kolotti pitkän odotuksen jälkeen niin, että suunnitin kuppilaan kaffelle ja omenapiirakalle. Ja ylläri-ylläri, sinne kuppilan nurkkaan oli joku maahantuoja iskenyt vaateputiikkinsa pystyyn. Aika harvalla on Jorvin kuppilasta ostettua tunikaa ja puseroa. Mulla on ja toin vielä tyttärellekin. Hän oli oikein tyytyväinen tuliaiseen. Maksoin kahdesta tunikasta ja yhdestä puserosta 45€. Kuvassa ostamani tunika mun päällä ;) siis mulla on samanlainen tunika, mutta tuo kroppa on kyllä lainassa.

Lähden huomenna Pärnuun siippani kanssa. En siis kirjoittele muutamaan päivään. Yrittäkää kestää. Miekin yritän.

Kassi-Alma surutyössä

Nukuin tänään 9.15 saakka, luin rauhassa Hesarin ja söin pari leipää teen kanssa. Noin klo 10.30 starttasin auton ja suunnistin kohti työpaikkaa.Tarkoituksenani oli luovuttaa työpaikan avain ja tyhjentää sieltä viimeinen saarekkeeni : pukukaappi. Pukukaapissa olikin aika runsaasti kamaa: toppatakki, toppahousut, lapaset, villaponcho, uimapuku, pyyhe, liian pienet farkut, pitkä hame, talvitoppakäsineet, nahkahanskat, yksi joulukortti ja kynä. Kaiken huipuksi pukukaapin päällä oli teleskooppivaellussauvat, joita olin lainannut eräälle työkaverilleni viime syksynä. Jokaista tavaraa muovipusiin sulloessani , ajattelin, milloin olin niitä tarvinnut. Jonkinlaista surutyötä ja luopumista oli tuo pukukaapin purku. Aivan lopuksi irrotin pukukaapin avaimen avainnipustani ja jätin sen kaapin oveen. Kolmen tursuavan muovipusiin kanssa suunnistin autolle, en sentään itkenyt.

Tavaroista puheenollen työkaverini kysyi vielä ovella, että olinko muistanut kumisaappaani, sadehousuni ja talvilenkkarini... enpä ollut muistanut. Päätin jättää ne siemeneksi, jos vaikka palaan sitten noin vuoden päästä jolloin työlomani loppuu. En irrottanut nimeäni pukukaapin ovesta- siihen minusta ei vielä ollut. Sen voi irrottaa sijaiseni. Jännää huomata, miten vaikeaa on luopua, vaikka sen tekisi omasta tahdostaankin. Onneksi mun ei tarvi luopua niistä tärkeistä ihmissuhteista, jotka olen vuosien aikana työkavereihini luonut. He ovat oikeasti minulle tärkeitä ihmisiä- ehkäpä minäkin olen sitä heille.

Kävin sitten tyttären kanssa Ale-huumassa Tapiolassa, mutta pysyin tiukkana, enkä ostanut muuta kuin ruokaa. Tosin mansikat unohtuivat, niinpä tein vielä uuden reissun lähikauppaan ja hain 3 litraa mansikoita - litran jokaiselle perheenjäsenelle. Oli hyviä ja makeita ja nyt on lievä ähky. Mie en pakasta enää mansseja, mutta syön niitä paljon tuoreena näin manssiaikaan. Joskus syön liikaakin. Se ei liene enää yllätys lukijoilleni.

Huomenna menen siis jälkitarkastukseen ja jos kaikki on ok sairaslomani loppuu ensi keskiviikkona jolloin paukkasen töihin päivystävään yksikköön. Hain tänään työvuoronikin. Tuntuu oudolta ajatus töihin menosta. Siihen ajatukseen on nyt vaan totuteltava.

Fysioterapiaa

Arki on taas alkanut so. vieraita ei ole tänä iltana. Menimme aamulla ulkomaan vieraani, A:n, kanssa bussilla Hesaan. Mie menin fysioterapiaan ja hän meni siskonsa luo jatkamaan Suomen lomaansa.

Olipas ihanaa olla fysioterapiassa. Ystäväni M. on mm. fysioterapeutti ja hän antoi hartioilleni vähän "mobilisoivaa" hierontaa. Teki kyllä eetvarttia ja oli jännittävää nähdä ystävänsä ihan uudessa roolissa eli työroolissa. Laadulla on tekijänsä. Olen ollut aika monen hierojan, kuntohoitajan ym. asiantuntijan käsittelyssä ja osaan kyllä arvostaa, kun kohdalle sattuu "hyvää kyytiä". M. totesi., että hartiani ovat aika jumissa. Ei ihme, kun ei tässä ole oikein voinut jumpata vielä ja hartiat kuvittelevat vielä kantavansa niitä E-kippoja... Muuten ulkomaan ystäväni A. totesi heti kättelyssä jo kentällä, että mun ryhtini on muuttunut paremmaksi. Jess!! Niin miekin olen ajatellut, mutta kukaan muu ei ole sitä sanonut ääneen aiemmin.

Huomenna mulla on vapaapäivä. Tarkoittaa sitä, että mulla ei ole mitään sovittua menoa tai tapaamista kalenterissani. Katselin tuossa kalenteriani ja totesin, että sairaslomani aikana mulla on ollut tosi vähän päiviä, joilla ei olisi mitään sovittua... lähinnä olen tapaillut ihmisiä, joko kutsumalla heitä kotiini syömään tai olemme tavanneet jossain kahvittelun merkeissä.

Kun olin jo valmiiksi Hesassa fysioterapian jäljiltä, päätin vähän pyöriä siellä. Ensin suunnistin Hietalahden ortodoksiselle hautausmaalle - olisin halunnut käydä Kirkan haudalla. En kuitenkaan hänen hautaansa löytänyt, en käynyt joka käytävää läpi. No, joka tapauksessa oli mukava kävellä hautausmaalla, siellä on jotenkin hyvä, kiireetön tunnelma. Kirkaa arvostin taiteilijana kovasti, olen ollut häntä muutaman kerran kuulemassa livenä ja en ole voinut muuta kuin ihailla sitä ammattitaitoa ja yleisön kunnioitusta.

Sitten kävelin leijonan kitaan. Menin Stockalle ALE-hulinaan. Tulin ostaneeksi Olsen- merkkiset caprit, jotka istuivat yllättävän hyvin tähän keski-ikäisen naisen turvonneeseen ruhoon. Ei ne ihan halvatkaan olleet, maksoivat 42 € , vaikka olivat -40% alessa. Hyvät ovat, ovat päällä nytkin. Olen mie sen oppinut, että jos mua joku miellyttää, niin kandee ostaa heti pois, niin vähän mie yleensäkin innostun vaatteista.

Aurinko paistaa taas, vaikka lämpötila on kyllä romahtanut eilisestä. Se on hyvä, sillä asuntomme vähän viilenee sään myötä ja silloin saa paremmin nukutuksi. Nukkuminen on ihanaa. Ja hyvin nukutun yön jälkeen on aina ilo nousta uuteen päivään.

...juhannuksen puitteet...

Juhannusaattoiltana saunoimme tuntitolkulla ja klo 23.45 sytytimme kokon, joka oli kyllä komein sillä järvellä. Meidän näkösällä oli vaan kaksi kokkoa omamme lisäksi. Ihailimme kokkoa laiturilta ja sieltä on tämä kuvakin otettu. Juhannuspäivänä päivänä kävimme kävelyllä kylillä ja siippa nappasi kesäisen kuvan suomalaisesta koivikosta.

Että tämmöinen juhannus oli meillä. Mitenkäs teillä? Nyt taas ollaan kotosalla ja ulkomaan vieras haettiin kentältä eilen. Grillasimme lampaan sisäfilettä partsilla, vaikka tuuli olikin melkoinen. Nam.

Tisut olivat saunassa moneen otteeseen, mutta uimassa en uskaltanut käydä, kun edelleenkin vasen rinta on parista kohti hieman auki ja tihkuttelee kudosnestettä. Yritän päästä jälkitarkastukseen taas torstaina ja ensi viikolla alkaakin sitten työt... huh-huh. Kesän selkä on nyt sitten taitettu, mutta eipäs mennyt Juhannus ohi huomaamatta. Toivottavasti ei mennyt teillä kurkkijoillakaan.

Juhannuksen eläinosio

Viehättävä juhannuskoiramme on tässä. Sessukka oli hoidossa isäntäpariskunnallamme ja oli todella viehättävä tappaus. Vei sydämen myös siipaltani , joka perinteisesti on vahva kissaihminen :) Ohessa myös kuvia naapurin haasta löytyneistä hevosista, siellä eleli tamma varsoineen. Kyllä hevoset ovat uljaita eläimiä. Niitä ei voi kuin ihailla.

Here I come again...

Edessä muutama kuva kauttauksista.

Juhannuksesta voi selvitä hengissä ja vieläpä hyvässä lihassa. Oli oikein mukava juhannusreissu Keski-Suomeen järven rannalle. Läsnä maalla meitä oli 2 pariskuntaa isäntäpariskunnan lisäksi ja kaiken huipuksi mukana oli viehättävä juhannuskoira. Ruokaa ja juomaa oli riittävästi ja meitä emäntiä hääräsi keittiössä useimmiten kolme. Miehet keskittyivät tulihommiin eli grillin ja saunan lämmitykseen. Matka Keski-Suomeen olo jo sinänsä elämys, sillä etenimme pitkin Päijänteen itärantaa aivan pikkuteitä, jossa tunsimme olomme teitten kuninkaiksi. Liikennettä ei ollut nimeksikään torstaina. Upeimmat maisemat autosta käsin olivat siinä Luhangan tietämillä, sinne täytyy joskus lähteä oikein ajan kanssa. Mulla on nyt ongelma noitten kuvien kanssa , jostain syystä ne aina kerääntyy jutun alkuun , yritän sitten sijoittaa niitä mihin vaan...outoa. Siispäs laitan jutun julkaisuun ja aloitan uudelleen, että saan kuvia tasaisemmin. Help me, viisammat bloggarit, kuinka kuvat saa pysymään siinä missä haluaa!!! ???