Hissuttaen

Valtava siirtolohkare metsässä lähellä kätköä

Eilen tuli illalla soitto, että mitä mulle kuuluu, kun blogiin ei ilmesty kuulumisia. Kyseessä oli Noan äiti, sukulaistyttö. Korjataanpas nyt asia ja laitetaan pientä infoa siitä, onko täällä Itsenäisyyspäivän jälkeistä elämää.

Toinen viikko yksin meni nopsakasti. Päivät olivat täynnä tekemistä, vaikka palkkatyön osalta viikko olikin todella laiha. Mutta onneksi tilille ropsahti noin 400 eukkaa veronpalautuksia joulukuun alussa, jotta niillä olen sitten elellyt. Yöt nukuin pääsääntöisesti huonosti. Kyllä se siipan läsnäolo ja kuorsaus siinä vieressä tuo turvallisuuden tunnetta.

Maanantaina siivosin oikein olan takaa. Otin esille höyrypesimen ja höyrytin mm.pikkuvessan. Höyrytyksestä huolimatta siellä haisee lievästi pissa??? ja ostin ilmanraikastimen. Onneksi koko vessa on menossa remppaan ja silloin vaihtuu seinät ja lattia ja pönttö kans, eiköhän saa pissan hajut kyytiä. Maanantai-iltana mulle tulikin kaksi mukavaa naisihmistä minipikkujouluihin. Kelpasi kutsua puhtaaseen kotiin.

Tiistaina tuli sitten odotettua postia Husista, eli mulle tuli aika pään verisuonten tutkimukseen tammikuun lopulla. Siinä tutkimuksessa selvinnee, onko mulla aikapommeja päässä eli pullistumia, jotka saattaisivat revetä. Tutkimus tehdään varjoaineen kanssa ja on käsittääkseni paras mahdollinen tämän asian selvittämiseksi. Käsitin,että siinä sitten näkyy aivojen pehmytosatkin ja mulla on oivallinen tilaisuus kysyä neurologilta, joko siellä näkyy Alzheimerin varhaismerkkejä. Taipumusta on siihen, jos isän sukuun tulen.

Keskiviikko oli ainoa palkallinen päivä, jihuu! Illalla olin vanhan ystäväni T:n luona ja laitoimme hyvät sapuskat: pizzaa ja lohta kunnon viinin kera. Pääsin kylästä kotiin eka kerran kummityttöni kyydissä ja hienosti hän ajoi, vaikka ajokortti on ollut vasta kuukauden päivät.

Torstaina kävin rintojen lopputarkastuksessa. Ihan hyviksi havaittiin ja epikriisiin liitettiin vielä loppukuvat uusista tisukoista vanhojen lämysköjen seuraan. Sairaalan valokuvaaja kävi kuvaamassa rinnat ja ajattelin, että on se tuokin homma, kun saa räpsiä kuvia kaikenmaailman kehon osista. Hyvin kundilla piti pokka vaikka aika nuori olikin.

Perjantaina siippa palasi reissusta hyvinvoivana ja tyytyväisenä, kun koti ja vaimo olivat kunnossa. Tytärkin tuli perjantai-illaksi kotiin herkuille, pitkästä aikaa pieni perheemme oli koolla. Vaikka perheemme on pieni, on se meille kaikille tosi tärkeä triangeli.

Muuten se täytyykin kertoa, että juttelin sisareni kanssa eka kerran puhelimessa hänen sairastumisensa jälkeen. Ihan sisko kuulosti omalta itteltään, ei hänen tarvinnut sanoja hakea. Muisti pelaa aika hyvin vanhoihin asioihin, mutta lähimuisti kuulema pätkii. Liikkuminen on vielä aika vähäistä, mutta rollaattorilla hän pääsee eteenpäin. Nyt on luvattu, että hän mahdollisesti pääsisi käymään kotona jouluna. Se tuntuu varmasti upealta 3 kk sairaalajakson jälkeen. Olen syvästi kiitollinen siitä, että sisko sai jatkoaikaa. Kiitos myös kaikille teille, jotka olette kanssani myötäeläneet hurjia vaiheita.

Remppa kuviot käyvät kiivaina. Kaikki 5 tarjousta tulivat viime viikon aikana ja hintahaitari oli melkoinen eli työn osalta noin 3000 euron haitari. Päätynemme tekijään, joka ei ollut halvin, mutta vaikutti ehdottomasti luotettavimmalta. Jos kaikki menee putkeen loppuneuvotteluissa, homma alkaa purkutyöllä jo tällä viikolla. Meidän on siis selvittävä yhdellä vessanpöntöllä joulun aika, täytynee laittaa vessavuorot.

Tänään kävimme taas siipan kanssa geokätköillä, löysimme kaikki 4 kätköä, joita haimme ja nyt kävi eka kertaa niin , että olimme yhtä aikaa yhdellä kätköllä toisen pariskunnan kanssa. Pariskunta oli hiukka meitä vanhempi, kävelysauvoin liikenteessä, niin kuin mekin. Tultuamme kätköiltä, laitoin pitkästä aikaa silakkafileitä. Kyllä oli ihania, kun väliin laitoin yrttisuolan lisäksi tomaattipureeta ja vähän parmesanlastuja. Paistoin ihanuudet uunissa ja siippa teki perunamuussia. Edullista ja maukasta ruokaa. Täytyypäs pitää silakka mielessä vastaisuudessakin.

Blogi-innostukseni on alkanut hiipua. Saattaa olla, että lopettelen tätä hommaa piakkoin. Sen kuitenkin lupaan, että salaa en häviä. Laitan kyllä tiedotteen ja sähköpostiosoitteeni, jos lopettamiseen päädyn. Miksikö? No, kun minusta tuntuu, ettei mulla ole oikein mitään sanottavaa enää. Ei ainakaan sellaista, mikä ihmisiä kiinnostaisi. Aikansa kutakin sanoi pässi, kun päätä leikattiin.

Huomenna menen palkalliseen työhön keikalle. Kiva, kun joku tarttee. Voikaa hyvin kaikki kurkkijat ja valmistakaa joulua omaan tahtiinne. Vain niitä ruokia, jotka teille maistuvat. Mie sitten tilasin tuoresuolatun kalkkunan Stockalta, jonka paistamme uunissa hyvien kyytipoikien kera. Näihin tunnelmiin.