Lepaan liereää

Sain kirjatun kirjeen Kiinasta. Siellä oli mm. tämä ihana rannerengas Jaanuskalta. Kiitos!

Toimme Lepaalta paria siideriä ja toisen nimi oli Lepaan liereä. EI aavistustakaan, mitä "liereä" oikeasti tarkoittaa, mutta sellaiselta tämä minun viikkoni on tuntunut. Minun korviini liereä tarkoittaa jotakin jouhevasti soljuvaa aika nopeaa ja vikkelää., kuitenkin suht kepeää. Että sellainen viikko, täynnä työtä ja elämää. Maanantai aamuna minut yllättäen soitettiin keikalle, kun juri olin tottunut ajatukseen vapaapäivästä.

Lasilaaksossa kasvaa ja viihtyy hyvin myös keltavuokko

Tiistaina aloitin kaksi uutta työnohjausryhmää tunnin ajomatkan päässä. Se ajomatka mua jännitti paljon enemmän kuin uudet ryhmät. Menomatka oli oikein leppoisa, mutta palatessani juutuin kehä 3:lla kauhiaan ruuhkaan, jossa körötin ykkösellä varmaan 6 kilometriä. Oli rankkaa ja kiitin Luojaani siitä, että mun ei tarvi päivittäin köröttää ruuhkajonossa.

Keskiviikkona kävin Arabian tehtaanmyymälässä ihastelemassa astioita, vaikka mukaan ei juuri mitään tarttunutkaan. Mitä nyt yksi pieni Mari-malja ja tietenkin kevään uusi Muumi-muki Poliisimestari.Samalla reissulla moikkasin Noa-poikaa. Noa osaa jo syödä itse lusikalla, WAU!

Metsät ovat valkovuokkomattojen peittämiä

Keskiviikkona tapasin myös jo yli vuoden olleen työnohjausryhmäni, joka on erittäin mukava ryhmä. Kaikki ovat niin sitoutuneita ja kokevat työnohjausryhmän itsellensä erittäin tärkeäksi. Kuulin myös ilokseni,että ryhmä on saanut syksyksi jatkorahoituksen ja he jatkavat kanssani.

Keskellä Espoonlahden pohjukkaa seisoin vedessä kalastaja. Saalista saikin.

Torstaina pidimme "äiti ja tytär " -päivän. Ensin olin tyttären kanssa Ompussa valitsemassa mulle uudet silmälasit, sitten söimme herkullisen lounaan kotona ja lopuksi vielä leivoimme pullaa. Siinä sivussa tietenkin juttelimme ummet ja lammet, myös elämän vakavammista puolista. On mulla hieno tytär, pakko sanoa. Tänään tytär aloittaa kesätyönsä, joka jatkuu aina syyskuun puoleen väliin. Jännää kuulla, miten meni eka päivä matkailijoita ja retkeilijöitä palvellessa.

Ihania nämä lakurullat, kai näistä saniaisia tulee?

Perjantaina mulla oli toiseksi viimeinen uniohjaajakurssipäivä. Surua tunnen jo siitä, että sellaisenaan se ryhmä loppuu pian. Hienoja ja herkkiä naisia, joilla on vaikka mitä jakaa henkisestä eväspussistaan. Osan kanssa varmaan yhteys tulee säilymään jatkossakin ja tarkoituksena on jossain vaiheessa laittaa pystyyn jonkinlainen uniseminaari kaikille unista kiinnostuneille. Perjantai iltapäiväksi menin vielä keikalle muutamaksi tunniksi. Illalla A. ystäväni Tampereen kupeesta tuli kylään. Söimme, joimme ja iloa pidimme.

Eilen aamulla kävimme A:n kanssa pyöräretkellä Lasilaakson luonnonsuojelualueella, jota olen täällä blogissani ennenkin suitsuttanut. Ei paikka pettänyt nytkään, se oli täynä kukkia, linnunlaulua ja luonnon rauhaa. Palatessa kävimme kahvilla Saunalahden kartanossa.

Tässä on oikea Puupeikko. Ei ihme,että metsässä joskus pelottaa. Näetkö sinä peikon?

Illalla olikin sitten ihan toisenmoinen meno. A . lähti elokuviin ja me siipan kanssa Jean Michel Jarren konserttiin Hartwall Areenalle. Siellä oli todellinen äänten ja valojen spektaakkeli. Harmi, että korvatulpat unohtui kotiin, sillä istuimme tosi lähellä ämyreitä. Niin lähellä, että syntikkabassot suorastaan hieroivat sisäselimiä ja väliin epäilin, että rytmihäiriö napsahtaa päälle. Upea kokonaisvaltainen kosertti, 4 äijää lavalla ja mieletön määrä tekniikkaa. Jean Michel hyppeli lavalla kuin nuori poika ensirakkautensa kanssa. Hieno konsertti ja kuulostaa edelleen hypermodernilta vaikka tosiasiassa monikin kipale on yli 30 vuoden takaa.

Illalla katsoin vähän aikaa Euroviisuja, mutta nukuin ennen päätöstä. Kyllä näytti järkyttäviltä ne säälittävän sekstistiset kappaleet.... eikö tuollaisen aika ole jo ohi??? Ilokseni kuulin aamulla, että Norjan vanhanaikainen kappale voitti. Ilman seksiä.Jihuu

Mulla alkaa hiekka virkavapaan tiimalasista loppumaan. Palaan vakiduuniini kesäkuun alusta ja syksystä teen taas työn ohessa muutamaa työnohjausryhmää. Näin toistaiseksi ja tämä tuntuu hyvältä. Pääsen taas yhteisöön tekemään töitä. Minussa on sekä yksin puurtajaa, että vahvaa tiimityöntekijää. Nyt tuntuu taas kahden vuoden jälkeen hyvältä palata tiimiin.

Mun eka kollaasi. Ei kummoinen, mutta jostain on aloitettava.

Mukavaa aurinkoista ja keväistä ja ennen kaikkea liereää viikkoa kaikille blogisisarille!