sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Lepaan liereää

Sain kirjatun kirjeen Kiinasta. Siellä oli mm. tämä ihana rannerengas Jaanuskalta. Kiitos!

Toimme Lepaalta paria siideriä ja toisen nimi oli Lepaan liereä. EI aavistustakaan, mitä "liereä" oikeasti tarkoittaa, mutta sellaiselta tämä minun viikkoni on tuntunut. Minun korviini liereä tarkoittaa jotakin jouhevasti soljuvaa aika nopeaa ja vikkelää., kuitenkin suht kepeää. Että sellainen viikko, täynnä työtä ja elämää. Maanantai aamuna minut yllättäen soitettiin keikalle, kun juri olin tottunut ajatukseen vapaapäivästä.


Lasilaaksossa kasvaa ja viihtyy hyvin myös keltavuokko


Tiistaina aloitin kaksi uutta työnohjausryhmää tunnin ajomatkan päässä. Se ajomatka mua jännitti paljon enemmän kuin uudet ryhmät. Menomatka oli oikein leppoisa, mutta palatessani juutuin kehä 3:lla kauhiaan ruuhkaan, jossa körötin ykkösellä varmaan 6 kilometriä. Oli rankkaa ja kiitin Luojaani siitä, että mun ei tarvi päivittäin köröttää ruuhkajonossa.


Keskiviikkona kävin Arabian tehtaanmyymälässä ihastelemassa astioita, vaikka mukaan ei juuri mitään tarttunutkaan. Mitä nyt yksi pieni Mari-malja ja tietenkin kevään uusi Muumi-muki Poliisimestari.Samalla reissulla moikkasin Noa-poikaa. Noa osaa jo syödä itse lusikalla, WAU!


Metsät ovat valkovuokkomattojen peittämiä


Keskiviikkona tapasin myös jo yli vuoden olleen työnohjausryhmäni, joka on erittäin mukava ryhmä. Kaikki ovat niin sitoutuneita ja kokevat työnohjausryhmän itsellensä erittäin tärkeäksi. Kuulin myös ilokseni,että ryhmä on saanut syksyksi jatkorahoituksen ja he jatkavat kanssani.


Keskellä Espoonlahden pohjukkaa seisoin vedessä kalastaja. Saalista saikin.



Torstaina pidimme "äiti ja tytär " -päivän. Ensin olin tyttären kanssa Ompussa valitsemassa mulle uudet silmälasit, sitten söimme herkullisen lounaan kotona ja lopuksi vielä leivoimme pullaa. Siinä sivussa tietenkin juttelimme ummet ja lammet, myös elämän vakavammista puolista. On mulla hieno tytär, pakko sanoa. Tänään tytär aloittaa kesätyönsä, joka jatkuu aina syyskuun puoleen väliin. Jännää kuulla, miten meni eka päivä matkailijoita ja retkeilijöitä palvellessa.


Ihania nämä lakurullat, kai näistä saniaisia tulee?


Perjantaina mulla oli toiseksi viimeinen uniohjaajakurssipäivä. Surua tunnen jo siitä, että sellaisenaan se ryhmä loppuu pian. Hienoja ja herkkiä naisia, joilla on vaikka mitä jakaa henkisestä eväspussistaan. Osan kanssa varmaan yhteys tulee säilymään jatkossakin ja tarkoituksena on jossain vaiheessa laittaa pystyyn jonkinlainen uniseminaari kaikille unista kiinnostuneille. Perjantai iltapäiväksi menin vielä keikalle muutamaksi tunniksi. Illalla A. ystäväni Tampereen kupeesta tuli kylään. Söimme, joimme ja iloa pidimme.




Eilen aamulla kävimme A:n kanssa pyöräretkellä Lasilaakson luonnonsuojelualueella, jota olen täällä blogissani ennenkin suitsuttanut. Ei paikka pettänyt nytkään, se oli täynä kukkia, linnunlaulua ja luonnon rauhaa. Palatessa kävimme kahvilla Saunalahden kartanossa.



Tässä on oikea Puupeikko. Ei ihme,että metsässä joskus pelottaa. Näetkö sinä peikon?

Illalla olikin sitten ihan toisenmoinen meno. A . lähti elokuviin ja me siipan kanssa Jean Michel Jarren konserttiin Hartwall Areenalle. Siellä oli todellinen äänten ja valojen spektaakkeli. Harmi, että korvatulpat unohtui kotiin, sillä istuimme tosi lähellä ämyreitä. Niin lähellä, että syntikkabassot suorastaan hieroivat sisäselimiä ja väliin epäilin, että rytmihäiriö napsahtaa päälle. Upea kokonaisvaltainen kosertti, 4 äijää lavalla ja mieletön määrä tekniikkaa. Jean Michel hyppeli lavalla kuin nuori poika ensirakkautensa kanssa. Hieno konsertti ja kuulostaa edelleen hypermodernilta vaikka tosiasiassa monikin kipale on yli 30 vuoden takaa.


Illalla katsoin vähän aikaa Euroviisuja, mutta nukuin ennen päätöstä. Kyllä näytti järkyttäviltä ne säälittävän sekstistiset kappaleet.... eikö tuollaisen aika ole jo ohi??? Ilokseni kuulin aamulla, että Norjan vanhanaikainen kappale voitti. Ilman seksiä.Jihuu




Mulla alkaa hiekka virkavapaan tiimalasista loppumaan. Palaan vakiduuniini kesäkuun alusta ja syksystä teen taas työn ohessa muutamaa työnohjausryhmää. Näin toistaiseksi ja tämä tuntuu hyvältä. Pääsen taas yhteisöön tekemään töitä. Minussa on sekä yksin puurtajaa, että vahvaa tiimityöntekijää. Nyt tuntuu taas kahden vuoden jälkeen hyvältä palata tiimiin.
Mun eka kollaasi. Ei kummoinen, mutta jostain on aloitettava.

Mukavaa aurinkoista ja keväistä ja ennen kaikkea liereää viikkoa kaikille blogisisarille!

8 kommenttia:

Olivia kirjoitti...

Eri maiden musiikkimaku on kyllä tosi erilaista.
Ihme, ettei suomalaiset pärjänneet. Tykkäsin itse kappaleesta.

Anonyymi kirjoitti...

IRENE sanoi.......

Ihana rannekoru. Kyllä tuota kelpaa käyttää. =oD Meillä kokoontui Euroviisujen kisakatsomo intohomon roihulla ja Kuopuksen ja Larvannon lavashowlla, Euroviisujen alkua. Larvannon Euroviisuhuuma muuttui synkäksi kiukuksi, kun voittaja selvisi. =oD

Rita kirjoitti...

Ihana rannekoru! Ja noitapa ei ole joka kaupassa samanlaisia.

Kateeksi käy, Jean Michel Jarren konserttiin olisi ollut upeaa päästä. Mutta se on niin työlästä ja kallista täältä pohjan perukoilta sinne saakka. Jarrea ollaan isännän kanssa nautinnolla kuunneltu, nyt ei aikoihin.

Euroviisujahan ei voi todesta ottaa. Surullista ja typerää tuo seksistisyys niissä, käsittämätöntä. En jaksanut loppuun asti minäkään.

meri kirjoitti...

Hienoja kuvia! Keltavuokkoa en ole ikinä nähnyt luonnossa. Ensimmäiset valkovuokkonikin näin vasta aikuisena Tampereella. Nyt nautin niistä omassa pihassa. Puu on hieno, kuin Fangornin metsästä. Olisiko Entti suorastaan?

Hanna kirjoitti...

Ihania ja positiivisia - pirteitä kuvia ja kommentteja sinulla täällä taas :)
Keltavuokot on minulle harvinainen tuttavuus - valko- ja sinivuokkoja täällä onkin...

Empä olekkaan aikoihin kuullut J.M Jarrea - joskus kuuntelin paljonkin.

Mukavia hetkiä sinulle!

noeijoo kirjoitti...

Aika mukavan kuuloista elämää, ihmisiä ja maisemia, menoja ja tulojakin.

Kyllähän vakityöllä puolensa on, mutta minä kyllä haaveilen joskus tekeväni omaan laskuun töitä. Siksi kannattaa kouluttautua, vaikka se kalliiksi tuleekin.

Vicki Li kirjoitti...

Olivia-heipsan taas!
Irene- euroviisujen katsominen on varmaan hauskempaa raadin kera.
Rita- olisitte olleet sfääreissä siellä konsertissa. Ens kerralla sitten?
Meri- keltavuokot on upeita. Ei niitä täälläkään ole joka paikassa. Itse asiassa en tiedä Espoosta muuta paikkaa kuin tuon Lasilaakson.
Hanna- Nyt Jarren poikaa soimaan het.
Eikka- kyllä kokemus "yrittäjyydestä" ehdottomasti kannattaa. Palaan varmaan, kun ajat paranee. Nyt tuntuu mukavalta taas ottaa askel taaksepäin.

Iinuska kirjoitti...

Liereää, hmm... ei kuulosta kovin herkulliselta mun korvaani (sanoo hän ja ottaa huikan lonkeroa).

Sullahan oli kuulumisia vaikka muille jakaa. Kivaa, kun on menoa ja meininkiä! Mulla on hiljainen toukokuu menojen puolesta (vaan yhdet 50-vuotispäivät, 20-vuotis- ansiomerkkijuhlat ja hääpäivä), mutta kesän myötä tulee vipinää ja pääsee vähän matkustamaankin. Ja jo mökille viikonlopuksi pääsy tuntuu matkailulta, jippii!