Lommaa pukkaa

Täten ilimotan, että olen lähössä Epsanjan aurinkorannikolle lomailemaan siipan kanssa viikoksi. Eli en ole teitä unohtanut, enkä ole vetänyt hernettä nenään mihinkään suuntaan.

Helekutin kiire viikko. On ollut pakko painaa kuin pieni eläin, koska yrittäjällä ei ole palakallista lommaa. Hmm. kuulostipa eksoottiselta tuo "yrittäjä", eka kerran käytän ittestäni tuota nimitystä. Katriina sitä jo kerran käytti ja se tuntui hassulta, mutta alan näemmä tottua. Kameran molemmat akut ovat latingissa ja muistikorttitilaa otetaan tarpeeksi mukaan, että pääsette jalanjäljillemme.

On tarkoitus vaeltaa sielläkin. Mukaan siis lähtee vaelluskengät ja sauvat. Sinne on luvattu vähän paskempaa säätä, mutta emme anna sen lomalla häiritä. Siippa on etukäteen taas vähän tutkaillut meille mukavia reissuja.

Minut on haastettu moneen juttuun mukaan, mutta vielä en ole ehtinyt niihin paneutua. Kunhan viikon lepään, niin ehkä sitten, jos hotsittaa ja sytyttää.

Lomalta odotan paitsi lepoa, myös hyvää ruokaa. Mmm. makuhermoja tulevat kutkuttelemaan monet Epsanjan maut, niitä curroja on ihan pakko maistaa, kun syövät niitä Serranon perheessä joka aamu. Viiniä tulee virtaamaan, mutta kohtuudella.

Pistän tähän muutaman tulppaanikuvan, mutta jos ja kun haluatte nähdä huomattavasti parempia, niin käykää Omenapuun alla. Nuo tulppaanit ovat ihania kukkia, (kiitos Lene!) mutta haisevat kuin kärpän raadot avauduttuaan kunnolla.

Mukavaa viikonloppua ja viikkoa kaikille aktiivikurkkijoille ja satunnaisille matkailijoille ! Viikon päästä menee monta tuntia, kun kahlaan postauksenne.

Helmenkalastusta

Irene Pohojalaasesta tasa-arvosta haastoi minut etsimään itsestäni viisi hyvää ominaisuutta, siis HELMEÄ. Kylläpä pukkasi aika hankalan, vaikkakin mielenkiintoisen haasteen. Lukaisin aamulla haasteen ennen töihin lähtöä ja sen käynnistämänä ajatus on jossain takaraivolla pörrännyt pitkin päivää.

Tulin vähän siihen tulokseen, että tämä on samalla aikamoista arvomietintää, nimittäin tässähän paljastuu juuri se mitä mie yleensä elämässäni arvostan ja pidän tärkeänä, kunnioitettavana ja pyrkimyksen arvoisena. Jotkut jutut saadaan synnyinlahjana ja jotkut tulee elämässä omittua pienen jalostuksen myötä. Sukulaiseni Tisu 2 antoi jo mulle näköjään vinkkiä omassa kommentissaan, josta olin kovasti otettu. No, aloitetaan:

1. Olen optimisti. Tämä käytännön elämässä näkyy varmasti siinä, että löydän tosi v...maisistakin asioista ne hyvät puolet ja varsinkin ne huvittavat puolet. Äitini aina ihmetteli tätä puolta minussa nuorena, eli silloin kun asuin vielä synnyinkodissani. En osaa sanoa, mistä se on mukaani tarttunut, mutta olen siitä tyytyväinen, koska optimisti kannattelee toivoa ihmisten keskellä.

2. Olen musikaalinen. Omasta mielestäni tästä puolesta hyötyvät itteni lisäksi kaikki ne, joita tapaan elämässäni ja työni merkeissä. Rakastan laulaa ja erityisesti laulattaa ihmisiä. Laulu luo ihmisten välille vahvoja yhteisöllisyyden kokemuksia. Näen sen erityisen arvokkaaksi tänä aikana, jolloin yksilöllisyys on nostettu joka paikassa niin korkeaan arvoon jopa yhteisöllisyyden kustannuksella.

3. Olen hauska seuraihminen. Mulla on sellainen käsitys, että ihmiset viihtyvät kanssani ja juhlissani. Tämä tietenkin on vastavuoroista eli mie itte kans viihdyn tosi hyvin monenlaisten ja erilaisten ihmisten seurassa. Nojaa, paskantärkeilijöitä en voi sietää. Silloin minuun saattaa mennä pikkupiru ja alan hankalaksi. Yleensä olen seurassa kuin seurassa kuin kala vedessä.

4. Olen joustava. Mukaudun monenlaisiin tilanteisiin ja venyn ja paukun tarpeen tullen melkoisiin suorituksiin. Ne jotka minut hyvin tuntevat, tietävät , että minun kanssa voi ja saa aina neuvotella parhaan ratkaisun löytämiseksi. Tämä ominaisuus näkyy varmaan työelämässä parhaiten, kotona saatan olla jäykkäpipo välillä.

5. Olen hyvä pitämään puheita. Minua kuunnelleet ovat kertoneet, että osaan olla todella vakuuttava, vaikka en asiaa oikeasti hallitsisikaan. En juuri koskaan mieti puheitani etukäteen vaan vetäisen lonkalta aistittuani ensin kuulijakunnan fiilikset. Luulen, että parhaimmat puheeni olen pitänyt ystävieni häissä. Tai sitten en. Ylipäätänsä julkisesti puhuminen ei tuota minulle vaikeuksia vaan yleensä nautin siitä. Minkähän politiikon maailma onkaan minussa menettänyt?

Nämä on niitä ominaisuuksia, joita ittessäni pidän hyvinä. Toki olisi muutama muukin vielä ollut mielessä, mutta pitäydytään tärkeimmissä viidessä. Ja odottakaapas, kun joku keksii haasteen, jossa pitää käydä läpi pohjamutia. Niitäkin löytyy runsaasti. Myös meitsistä.

Haastan tähän samaan meemiin mukaan Katriinan ja Einojoon. Mielenkiintoista helmenkalastusta !!

Lene bloggaaja kävi eilen luonani kylässä ja hän neuvoi mulle, miten tehdään noita linkkejä tänne tekstiin. Vautsi, olen oppinut taas jotain uutta. Jos nämä nyt sitten toimii. Tosi elämässä minut tuntevat voivat kommentoida tätä itseanalyysiäni, että näytänkö siltä, miltä kuvittelen näyttäväni. Mukavaa alkuviikkoa helmillä tai ilman!

Pajulle

Uinu paju pienoinen,nyt on talvi mailla,
on myös oksat koivujen vihreyttä vailla,
Kaiken peittää nietos, jää
kaukana on kevätsää,

Uinu hangen alla, ettei koske halla.

Ällös pelkää, että jäät hangen kylmään kehtoon,

auringon sä kerran näät luovan pälvet lehtoon,
kerran kevät sulle saa, pajunkissat puhkeaa
aurinko sun muistaa, pois se hangen suistaa

Laulu pajulle on yksi mun lempilauluja jo lapsuudesta saakka. Nyt on pajutkin sekaisin, kissat on jo puissa huomasin päiväkävelylläni. Ovat tehneet taas lähelle ihka uuden kävelytien metsään, sen varrella näkyi monenlaista. Kävelyltä tuoreita kuvia oudon valoilmiön (auringon) meitä helliessä.

Tässä olisi hyvä kuksapahka

Polku vei läpi jäisen kosteikon

Dialogia aisteille

Jäähuntu on kivellä yllä

Väsyttää. Mutta täytyy silti vähän pitää kurkkijoita ajan tasalla. Viikonloppu on jo hyvässä vauhdissa ja paljon on kerennyt tapahtua viikon raskaahkon työrupeaman jälkeen.

Perjantaina ystäväni T vei minut syömään ylläripaikkaan eli en tiennyt etukäteen , mihin olimme menossa. Tosin Suurkirkon kohdalla räntäsateessa puskiessamme jo aavistelin, että kohde on joko pizzeria Rodolfo tai sitte Sipuli, jonne olen haikaillut joskus meneväni. Sipuli oli siis kohteemme ja kolmas kerros siellä. Jo esteettiselle silmälle, ravintola on hyvin miellyttävä. Paljon punaista vanhaa tiilipintaa ja kauniit pikkuruiset kaari-ikkunat. Päydät oli sijoiteltu mukavan väljästi. Me istuimme puolikaarenmuotoisella punaisella tiukkanappisella nahkasohvalla.

Ei muuta kuin tilaamaan: aluksi aperitiiviksi kuivaa sherryä Tio Pepe ja sitten Stockan kanta-asiakasmenu johon kuului alkuruokana blinit muikunmädin, punasipulirouheen ja smetanan kera, pääruokana oli joko kevyesti savustettu siika tai hanhenrinta, jälkiruokana rahkapannacotta liekitetyillä kirsikoilla.

Ennen alkuruokaa tuli yllärinä "kokin palanen", joka oli tuorehernekeitto pekonivaahdolla. Kuulostaa oudolta, mutta oli herkullinen hörppäys, joka tarjottiin lasisista kahvikupeista. En ole blineihin erikoistunut eli en tiedä, millaisia niiden ihan tarkkaan ottaen kuuluisi olla, mutta nämä olivat aika pieniä kuin lettupannulla tehtyjä, ihanan rapeita pinnalta ja tosi tursuavan rasvaisia. Luulen , että blinit ovat yleensä suurempia, mutta tämä oli alkupalaversio. Se maku. Selkeää gourmetia, siis ruokaa , jollaista en saisi aikaan kotona. Meno eikun parani pääruoassa. Täytyy sanoa, että söin elämäni maukkainta siikaa. En muista, mitä se kastike oli, paitsi, että taivaallista, vaaleaa, kuohkeaa ja omiaan korostamaan siian hienostunutta, kevyttä savun makua. T:n syömä hanhenrinta ei vetänyt siialle vertoja, mehän tietty maistettiin vähän ristiin salaa, vaikka hienossa paikassa olimmekin. Hanhenrinnan kanssa tarjotty perunafondyy oli kuulema tosi maukas. Rahkapannacotta jäkiruokana oli ihana ja kirsikkojen liekitys jollain vahvalla kirsikkaviinalla tehtiin siinä pöydän vieressä. Palan painikkeeksi meni pullo aussi rieslingiä Palandri taisi olla nimi ja hinta 44 € puteli, mikä muuten taisi olla sen paikan halvin viini ja tälle menulle suositeltu. Ajattelimme ensin ottaa lasiviinejä, mutta kun halvinkin 12 cl olisi irronnut 15 eurolla, niin päätimme kitata koko halpuripullon. Viini oli rapsakka ja konstailematon, hyvin raikas ja napakka. Siis ihana illallinen. Mutta kosto vaani jo ovella meikäläistä. Nimittäin olin unohtanut toiseen laukkuuni laktoosin hajottaja entsyymit ja mie aloin turvota oikein kunnolla jo siinä jälkiruokavaiheessa. Onneksi sattui sentään olemaan tarpeeksi väljät housut jalassa, että paine ei kasvanut liian suureksi, mutta valehtelematta mun vatsani oli niin pinkee, kuin olisin odottanut vauvaa noin 6 kuukaudella. Kaamea turvotustuska iski sitten kotona ja yön aikana. Näin kammottavia painajaisia. Otin ennen nukkumaan menoa pari Laktaasi-kapselia ja aamulla pötsin turvotus oli laskenut normaaliin pönötykseen, vaikka vatsa oli edelleen arka sen venymisen jäljiltä. Olen näköjään jo siinä pisteessä, että en siedä laktoosia juuri ollenkaan, nuo entsyymit kyllä auttavat, jos ne sattuvat olemaan mukana. MUTTA eipä tarvinnut kärsiä kipuja paskaruoan takia, vaan oli kunnon pöperöt. Siis suosittelen Sipulia Helsingin kävijöille, jos haluaa syödä gourmet ruokaa kauniissa miljöössä. Hintaa aterialle viineineen kaikineen kertyi 138€ kahdelta hengeltä. Maksamisen ilo oli ystävälläni T:lla tällä kertaa, hän oli luvannut viedä minut syömään, kun olen tehnyt hälle yhden palveluksen. Että tällainen elämys maku- ja hajuaisteille tällä kertaa.

Tänään lauantaina oli vuorossa aivan toisenlainen elämys. Kävimme siipan kanssa tutustumassa Heurekan tiedekeskuksen erikoisnäyttelyyn nimeltään Dialogi hiljaisuudessa. Ideana siinä on päästä vähän kokemaan, miltä tuntuu elää kuurona/ kuulovammaisena kuulevien maailmassa. Kierroksella on puhuminen kielletty ja kaikki kommunikaatio tapahtuu muilla keinoin kuin äänellisesti. Aivan aluksi korville laitetaan kuulosuojaimet, jotka rajaavat ulkoapäin tulevat äänet. Sen sijaan aluksi kuuluu jopa häiritsevästi oman sydämen lyönnit ja hengityksen rahinat. Oppaana kierroksella on kuuroja tai kuulovammaisia nuoria. Kierros kesti 1 h 15 min ja se oli tosi mielenkiintoinen kokemuksena. Suosittelen, mutta en kerro enempää, että on yllätystä jäljellä, jos kierrokselle lähdet.

Heureka on ihan jännä paikka vierailla aina silloi tällöin, mutta totesimme siipan kanssa, että olemme ilmeisesti tullet vanhoiksi, kun emme enää jaksa kierrellä kaikkia kohteita vaan napsimme vaan herkut päältä. Niitä herkkuja tällä kertaa erikoisnäyttelyn lisäksi olivat rottakoris ja Planetaario. Olimme vielä kymmenen vuotta sitten erittäin innokkaita Linnanmäen vempeleissä kiertäjiä, mutta siitäkin on mennyt jo maku. Suorastaan häpeällistä tunnustaa, että viime kesänä ei tullut käytyä Lintsillä kertaakaan. Voi, tätä keski-ikäisyyttä. Onneksi ruoka sentään maistuu edelleen. Niin ja uni.


Nautiskelemme päivänpaisteesta sulan ja jään rajalla

Tänä iltana saamme pari vierasta. Toinen heistä teki mielenkiintoisen matkaan Etelä-Kiinaan ja Tiibetiin vastikää. Siis saamme tuoreita matkakuulumisia, sellaisista jaksamme vielä molemmat innostua. Tarkoitus olisi laittaa illanistujaisiin poropizzaa, kun vielä on pakkasessa sitä savupororouhetta jäljellä. Täytyy käyttää se loppuun, sillä maaliskuussa haetaan uusi satsi.

Aurinko paistaa harvoin, mutta viime sunnuntaina paistoi vähän, kun olin kävelyllä. Siitä muutama kuva ohessa. Rentoa ja palauttavaa viikonloppua kaikille. .

Käsialaa

Heippa!

Merin kanssa ollaan tässä ihmetelty sitä, että käsialoissamme on paljon samankaltaisuutta. Käsiala kertoo paljon ihmisestä, tai sitten ei. Haastan muutkin kurkkijat laittamaan oman käsialanäytteensä blogiinsa, niin saadaan ihmetellä lisää. Kiikutan ne välittömästi grafologille, että päästään selville, millaisten tyyppien kanssa tässä oikein ollaan tekemisissä... ;)

Mulle tyypillisiä ovat myös pienet piirrokset tekstin ohessa

Laitapas jotain käsin kirjoittamaasi tekstiä ruutuun, niis päästään analysoimaan. Sen olen ittestäni huomannut, että ainakin mun käsialaani vaikuttaa esim. stressi, ahdistuneisuus, loma ym. elämän vaiheet.

Luentomuistiinpanoja työnohjaajien seminaarista

Kerran sain yhdeltä ystävältäni kortin monen vuoden jälkeen ja ihmettelin, kun hänen käsialansa oli muuttunut erittäin siististä ja pedantista jotenkin irralliseksi ja hajonneeksi. Seuraavan kerran tavatessamme hän kertoi käyneensä läpi suuren burn out- kriisin ja myös avioeron. Kyllä varmaan käsialassa tapahtuu muutoksia läpi elämän. Myös nämä koulussa opetettavat mallikirjaimet vaihtuvat nykyään jopa muutaman vuoden välein. Käsialasta voi miltei päätellä, millä vuosikymmenellä henkilö on käynyt kansa-/ peruskoulunsa. Mutta ei hätiä, en mie osaa niitä tulkita sen kummemmin. Käsialat on vain mielenkiintoisia.

Eko-Vicki

Katriina on haastanut minut kertomaan eko-elämästäni. Hmmm... Tässäpäs teille meikäläisen eko-juttuja:

1. Käytän aina mielummin julkista liikennettä kuin autoa. Siihen täällä Espoossa on hyvät mahikset. Tärkein hakusivuni netissä on ytv:n sivut, joilta löytyy Reittiopas, joka kertoo, miten pääsen minnekin julkisilla kulkuvälineillä.

2. Käytän suttupaperina kirjekuoria, joissa tulee kaiken maailman postia (laskuja) talouteemme. Kirjoittelen käytettyihin kirjekuoriin esim. kauppalistoja, bussien aikatauluja, blogiin tulevien kuvien numeroita (siitä esimerkki kuvassa)

3. Pesen tukkani kaksi kertaa viikossa keskiviikkoisin ja lauantaisin - siis saunapäivinä. Olen huomannut, että olen tässä suhteessa todella poikkeava yksilö ainakin naisten parissa. Jos haluat treffata minut fressinä, älä sovi tärskyjä kanssani keskiviikko päivälle tai lauantaille. Olen silloin liimatukka.

4. Lajittelen jätteet ja kierrätän käyttökelpoiset vaatteet.

5. Huushollissamme on vaihdettu lamput energiaa säästäviin (tämä on siipan projekti)

6. Emme enää pidä kännykän laturia koko ajan seinässä, vaan ainoastaan silloin, kun sitä oikeasti käytetään (tämäkin siipan ehdotuksesta)

7. Mun meikeistä vanhimmat (Diorin puuteri) ovat yli 15 vuotta vanhoja) Käytän meikkiä tosi harvoin, kuten kulungista arvata saattaa. Se puuteri on yhä ok. Kuulen yökkimisenne tänne saakka.

Löytyykö teiltä keltään tällaista aarretta?

Vielä tämä seuraavat 15 vuotta kestää, ekologista :)

Tämmöisiä. Mutta miinuspuolelle tulee ehdottomasti se, että lennän useita kertoja vuodessa, en sentään viikottain, niin kuin liikemiehet. Mutta jos haluaa nähdä maailmaa niin kaukaa ja niin paljon kuin mie, ei voi kulkea jalkaisin tai pyörällä.

Viikonloppua kaikille! Mulla on ollut rankka työviikko. Olen tehnyt sekä työnohjaajan työtä, että keikkaa vanhaan hommaani. Tapaamistani ryhmistä 3/5:stä oli uusia, eli aloittivat tällä viikolla työskentelyn kanssani. Olen ansainnut perjantain viinipullon puolikkaani ja hyvät herkut. Niin tekin.

Energiaa

Aurinkoa pimeyteen

Perjantai-iltana lähdin pienelle laivaristeilylle Tallinkin uivalle viihdekeskukselle, Galaxylle. Meitä oli reissussa 10 naista ikähaitarista 35-65. Naisia yhdistää joko entinen tai nykyinen työpaikka, osa on jo eläkkeellä ja joku palkattomalla työlomalla ; ) Mutta paitsi, että meidät on työ yhdistänyt, on meidät yhdistänyt myös hyvä huumorintaju ja hervoton hauskanpito.

Aluksi kävimme syömässä Gourmet-ravintolassa ja täytyy sanoa, että tämä oli eka kerta kun sain Tallinkilla sekä loistavaa ruokaa, että hyvää palvelua. Söin paahdettua metsäkyyhkyn rintaa tomaattirisotolla ja oli siinä muitakin lisukkeita. Jälkkärinä oli creme brulee, joka on aina yhtä hyvää. Alkupalat passasin tällä kertaa, ettei tullut nassu liian täyteen tanssimista ajatellen.

Sitten vain vähän kevyempää päälle, tanssikengät jalkaan ja baanalle. Laivalla oli kaksi tanssiravintolaa ja disko. Isommassa, yökerhossa, musiikki ei oikein ollut mun makuuni. Ei ollut kunnon tanssimusiikkia ja yleisökin oli alle 30 enimmäkseen. Siis ei kun keulaan Moonlight baariin ja johan alkoi löytyä vauhtia. En ehtinyt vielä edes valkkaamaan, ketä hakisin, kun ensimmäinen oli jo mua hakemassa. Osoittautuikin loistavaksi tanssijaksi. Ihanaa, kun sai vain heittäytyä vietäväksi, eikä tarvinnut ottaa paineita, että mitä tästä tulee. Tanssiminen on tosi hauskaa, jos ja kun siitä tykkää. Kuin hullu puurosta. Sitten aloin itte hakemaan ja kerkesi väliin joku muakin hakemaan. Mitäkö tanssin? No foxia, valssia, tangoa, humppaa, lavajivea ja mitä tahansa, jos mies osaa viedä. Kyllä oli hauskaa, enkä saanut yksiäkään rukkasia tällä kertaa. Välillä kävin luikauttamassa karaokessa Perhosen ja kaverit keinuttelivat lavalla koreografiaa. Sinä se yö kului aamuun saakka tanssiessa. Hyttiin kömmin 4.30, yökyöpeli oli siellä jo koisaamassa, mutta kaksi muuta tuli vielä minun jälkeen. Nukuttiin noin 4 tuntia ja sitten teimme pienen kävelyretken läheiseen kauppakeskukseen kauheassa vesisateessa, joka muuttui tiskiräteiksi (rännäksi) Jee, sikäläisestä apteekista löysin puoleen hintaan näitä arpihoidossa käytettäviä silikonilaastareita. Eli pelkkää säästöä koko reissu. Kyllähän te tiedätte nämä "edulliset" laivareissut. Mukaan maista lähti myös vähän viinaksia- mutta vain kohtuullisesti.

Siippa toivottikin reissuun lähtiessäni, että pistähän nyt tanssikiintiötäsi kuntoon ja senhän mie tein. Siippa ei välitä tanssimisesta, ei ole koskaan välittänyt. Mutta onneksi hän sietää tätä mun tanssi-innostusta, kunhan se pysyy kohtuudessa. Kohtuus on ehkä noin 4-6 reissua vuodessa. Karaokea tuli laulettua vielä sunnuntainakin, vieraat miehet pyysivät laulamaan duettoa kanssaan ja muahan ei kauan tarvi houkutella. Tuli vedettyä Kotiviini ja Uralin pihlaja. Summa summarum: vaikka reissussa tuli valvottua, mie ehdottomasti virkistyin ja energisoiduin. Tuo meidän porukka on kyllä niin hulvatonta, että vaikka me vaan istuttais hytissä omalla porukalla , meillä olisi hauskaa. Saati sitten, kun mennään ihmisten ilmoille ja tanssimaan.

Palasin lauantaina ja kävin kotona kääntymässä, sillä meidät oli kutsuttu syömään villisian potkaa ystäväpariskunnalle. Olihan ihanaa, A. oli hauduttanut potka ym. palasia viitisen tuntia uunissa kerman kera ja oli siinä muitakin lisukkeita. Kertakaikkisen hyvää. Emäntä itsekin oli tyytyväinen, hän valmisti villisikaa ensimmäistä kertaa itse ja tekovaiheessa oli välillä ollut epäily, että mitä tästä tulee. Veimme siipan kanssa sinne mainiota vadelmanmakuista villisikasnapsia, jonka onnistuimme löytämään Munchenistä elokuussa. Muistakaa ostaa, jos amorbachilaista Bauerin tislaamon Wildsau Tropfenia sattuu joskus tiellenne. Se on hyvää jäisenä snapsina. Erityisesti villisian kera, mutta menee ilman sikaakin.

Nyt on tiukka viikko. Kaikki päivät ovat ihan täynnä. Hyvä niin, sillä palkattomiakin päiviä on tammikuun alussa ollut useita. Mukavaa viikkoa kaikille kurkkijoille. Ottakaapas tanssikengät naftaliinista ja käykää niitä tuulettamassa. Se virkistää.