Köröttelin aamusta Hesaan asioille ja huomasin eka kerran tälle suvelle poikueen sekä hanhen, että joutsenen perässä siinä Lehtisaaren siltojen tienovilla.On ne kyllä suloisen näköisiä räpiköidessään jonossa siinä äipän perässä. Joutsenelta kerkesin laskemaan 4 poikasta ja hanhella oli lähes 10. Kyllä minä olen päässyt varmaan helpommalla, kun mulla on vaan yksi poikanen.
Eka kerran tuntui tosi kesältä...siis jopa mulle vilukissalle tuli kuuma. Asuvalintani ei ehkä mennyt ihan nappiin: tummansiniset farkut ja farkkutakki päällimmäisenä, meidän lämpömittarissa on tällä hetkellä +25,8 C ja tässä rannassa on aina vähän viileämpää kuin sisämaassa.
Viralliset hommat hoidettuani tuli taas nälkä ja ravintoloiden ovet kutsuivat minua kuin seireenit. Päädyin lopulta vanhaan kauppahalliin siinä Kauppatorin kupeessa ja söin herkullisen Räkan skagenin (vai olikohan se nimi tuommoinen?) Joka tapauksessa siinä oli alla paahtoleipä ja päällä noin kahvikupíllinen katkarapu-majoneesi möhnää, koristeena vähän mustaa kaviaarijäljitelmää otaksun , pari kokonaista katkarapua ja sitruunaviipale. Oikeasti: NAM! Ravut oli tosi tuoreita ja raikkaita. Göteborgissa olen saanut yhtä hyviä katkarapuja, Suomessa en. No, sitten vielä tormasin Kauppatorille pällistelemään mitä uutta näkyvissä. Ostin kuitenkin sitä vanhaa tyypillistä eli kahvia raparperipiirakan kanssa. Siinä paikassa on pöytiin tarjoilu, se on kiva. Olin tarkkana, ettei lokit päässeet osingoille herkuistani. Olette jo varmaan huomanneetkin, että olen sitä ihmistyyppiä, joka elää syödäkseen- eikä vain syö elääkseen. Näin on.
Nyt on alkanut väsyttää jotenkin enemmän. Se ei kyllä ole kumma, silla on mulla ollut melkoinen haipakka. Eilen laitoin pitkästä aikaa normaalisti nukkumaan klo 22, luin loppuun sen Shizukon tyttären. Kirja oli minusta juoneltaan ihan kiinnostava, mutta tosi elämyksiin tarvitaan nykyään jo enemmän, kielen tulisi olla todella kaunista.
Tisuistapa ei ole juuri sanottavaa.Mitään kummempia ei ole tapahtunut, lukuunottamatta sitä, että tänä aamuna ei niin paljon ollut ryppyä tikkien välillä, turvotus siis on edelleen laskenut. Raportoin taas, kun jotain uutta merkkipaalua ilmenee. Nyt ollaan tasaisessa paranemisvaiheessa viiltelyineen ja nipsauksineen. Särkylääkkeitä en kyllä koe tarvitsevani, oikoseksi pitäs vetää ainakin kerran päivässä.
Ostin viinibagin vieraiden varalta ja palatessani kaupungilta laitoin sen bussissa lattialle penkkini eteen . Sattui sitten niin, että kuski jarrutti vähän kipakammin pysäkille tullessaan. Mun viinibagini lähti eteenpäin kuin ohjus pitkin bussin lattiaa. Ystävällinen ulkomaalainen rouva palautti sen mulle pari penkkiriviä edempää. Vähän nolotti. Tarinan opetus: viinibagia ei kannata laittaa bussissa lattialle. Mutta onneksi se näytti selviävän syöksystään ehjänä ja on nyt kylmenemässä jääkaapissa. Nyt vaan odottelen, että joku janoinen piipahtaa käymään. Sillä niin viini kuin ruokakin vaatii hyvää seuraa.
torstai 7. kesäkuuta 2007
keskiviikko 6. kesäkuuta 2007
Eikö kukaan huomaa?
Muistan aikoinani, kun menin kihloihin, niin mulla oli sellainen tunne, että sormus suorastaan tuikkii kaikkien silmiin. Sama kuvitelma on ollut nyt, "kaikki varmaan heti huomaavat, mitä mulle on tapahtunut" Väärin, väärin. Oikeasti kukaan ihminen, joka ei ole tiennyt operaatiosta ei ole sitä myöskään itseksensä huomannut. Ei edes vaikka olen antanut vahvasti vinkkiä "Etkö huomaa minussa mitään uutta?"
Vietin eilen ihanan hulvattoman hauskan illan mukavassa tutussa naisseurassa ruoan ja viinin kera. Kaksi naisista tiesi, että olen sairaslomalla ja sanoin, että heidän pitäisi kyllä nähdä, miksi. Mutta eivät he kerta kaikkiaan hokanneet, mitä on tapahtunut, ennen kuin kerroin.
Sitten kyllä tuli kommenttia, että olet sinä jotenkin pienemmän näköinen, kuin laihtunut...
Summa summarum: entiset rinnat oli niin isot , että ne pötköttivät tuossa rintakehän päällä aika littanana kumminkin ja ryhtini oli varmasti huonompi. Uudet rinnat ovat huomattavasti pienemmät (990gr) mutta töpöttävät terhakkaasti pystyssä. Vaikea on erottaa, että jotain muutosta on tapahtunut. Ehkäpä rintojen suurennus huomataan paremmin. Tai voihan tietty olla, että ihmiset huomaavat,mutta eivät hienotunteisuuttansa mainitse mitään. Eilisessä tapauksessa ei kylläkään ollut siitä kyse, me ollaan tuttuja niin kaukaa jo. Enpä minäkään menisi jollekin tutulleni täräyttämään: " Ai, sää oot näköjään pienentänyt rintasi!"
Vihdoinkin menin mieheni vieraan nukkumaan ja uudelle patjalle, vautsi. Siippa ei yskinyt ollenkaan enää yöllä, ylös noustuaan alkoi taas rykiminen. Kyllä on eroa uudella patjalla verrattuna vanhaan jo antautuneeseen. Pylly pysyi yllättäen samassa tasossa muun kehon kanssa- ennen se sukelsi pieneen kuoppaan. Vähän vierastin uutta patjaa, siksipäs mulla oli aikaa kuunnella lintujen upea aamukonsertti klo 2.30-3.00. Upeaa visertelyä, viheltelyä ja sirkutusta, kandee kuunnella vaikkapa ensi yönä, jos ei uni tule silmään.
Kyllä oli ihanaa ruokaa eilen illalla, juusto-porokeittoa, johon oli vielä lisätty leipäjuustonpalasia - taivaallista. Jos saan sen reseptin, laitan sen jakoon tänne. Ruoan hyvät maut vielä korostuvat mainiossa seurassa, kiitos naiset ihanaiset! Muuten luin Hesarista tässä viikolla, että parhaiten kestävät avioliitot, jossa vaimolla on hyvä sosiaalinen verkosto. Uskon tuon, kun pääsee välillä akkaporukassa syömään , juttelemaan ja nauramaan, sitä jaksaa taas kotonakin ihan eri tavalla touhuta ja on tyytyväinen, eikä ikävä nariseva keski-ikäinen eukko. Siis, naiset, pitäkäämme toisistamme huolta, niin koko muu perhekin saa siitä osansa.
Tulipas taas itellekin nälkä, kun ajattelen niitä eilisiä safkoja. Tällä hetkellä jääkaapistani ei löydy mitään raflaavaa, siellä taitaa olla vain grillatun broilerin jämät, mutta alan kehittelemään siltä pohjalta jotain juttua. Lounasseura on taas kyllä huippuluokkaa: oma tytär! Hyvää ruokahalua ja mukavia syöntiseuralaisia kaikille blogiani seuraaville.
Vietin eilen ihanan hulvattoman hauskan illan mukavassa tutussa naisseurassa ruoan ja viinin kera. Kaksi naisista tiesi, että olen sairaslomalla ja sanoin, että heidän pitäisi kyllä nähdä, miksi. Mutta eivät he kerta kaikkiaan hokanneet, mitä on tapahtunut, ennen kuin kerroin.
Sitten kyllä tuli kommenttia, että olet sinä jotenkin pienemmän näköinen, kuin laihtunut...
Summa summarum: entiset rinnat oli niin isot , että ne pötköttivät tuossa rintakehän päällä aika littanana kumminkin ja ryhtini oli varmasti huonompi. Uudet rinnat ovat huomattavasti pienemmät (990gr) mutta töpöttävät terhakkaasti pystyssä. Vaikea on erottaa, että jotain muutosta on tapahtunut. Ehkäpä rintojen suurennus huomataan paremmin. Tai voihan tietty olla, että ihmiset huomaavat,mutta eivät hienotunteisuuttansa mainitse mitään. Eilisessä tapauksessa ei kylläkään ollut siitä kyse, me ollaan tuttuja niin kaukaa jo. Enpä minäkään menisi jollekin tutulleni täräyttämään: " Ai, sää oot näköjään pienentänyt rintasi!"
Vihdoinkin menin mieheni vieraan nukkumaan ja uudelle patjalle, vautsi. Siippa ei yskinyt ollenkaan enää yöllä, ylös noustuaan alkoi taas rykiminen. Kyllä on eroa uudella patjalla verrattuna vanhaan jo antautuneeseen. Pylly pysyi yllättäen samassa tasossa muun kehon kanssa- ennen se sukelsi pieneen kuoppaan. Vähän vierastin uutta patjaa, siksipäs mulla oli aikaa kuunnella lintujen upea aamukonsertti klo 2.30-3.00. Upeaa visertelyä, viheltelyä ja sirkutusta, kandee kuunnella vaikkapa ensi yönä, jos ei uni tule silmään.
Kyllä oli ihanaa ruokaa eilen illalla, juusto-porokeittoa, johon oli vielä lisätty leipäjuustonpalasia - taivaallista. Jos saan sen reseptin, laitan sen jakoon tänne. Ruoan hyvät maut vielä korostuvat mainiossa seurassa, kiitos naiset ihanaiset! Muuten luin Hesarista tässä viikolla, että parhaiten kestävät avioliitot, jossa vaimolla on hyvä sosiaalinen verkosto. Uskon tuon, kun pääsee välillä akkaporukassa syömään , juttelemaan ja nauramaan, sitä jaksaa taas kotonakin ihan eri tavalla touhuta ja on tyytyväinen, eikä ikävä nariseva keski-ikäinen eukko. Siis, naiset, pitäkäämme toisistamme huolta, niin koko muu perhekin saa siitä osansa.
Tulipas taas itellekin nälkä, kun ajattelen niitä eilisiä safkoja. Tällä hetkellä jääkaapistani ei löydy mitään raflaavaa, siellä taitaa olla vain grillatun broilerin jämät, mutta alan kehittelemään siltä pohjalta jotain juttua. Lounasseura on taas kyllä huippuluokkaa: oma tytär! Hyvää ruokahalua ja mukavia syöntiseuralaisia kaikille blogiani seuraaville.
tiistai 5. kesäkuuta 2007
Liskojen yö
Takana on yksi niistä öistä, jolloin on aamulla väsyneempi kuin illalla nukkumaan mennessä. Siis painajaisia. Eikä mitä tahansa painajaisia, vaan maapallon tuho painajaisia: korkeita, paikallisia tornadoja, jotka repivät ihmiset kappaleiksi silmieni edessä. Ja minä vain odotin, voí kun tulisi silpoja tornado jo omalle kohdalle, että päättyisi tämä kuoleman odotus...
Näen todella harvoin painajaisia, sen sijaan näen paljon ja usein värikkäitä unia, jotka muistan hyvin aamullakin. Unet ovat opettaneet minulle paljon itsestäni: missä menen ja mitä oikeasti ajattelen, kaiken hämmennyksen ja toisten ihmisten miellyttämisen takana. Luulen, että viimeöinen painajaiseni inspiroitui siitä, että kuuntelin eilen aika paljon radiosta juttua siitä, kuinka nyt on aika tehdä muutos hiilidioksi- ym. päästöihin, jos maapallo aiotaan pelastaa. Jäätiköt sulavat ja ilmastokatastrofit seuraavat toisiaan, nyt on vielä aikaa kääntää kelkkaa. Kurja olo huonosti nukutun yön jälkeen, luulenpa, että otan kunnon päivätirsat.
Illalla poistin haavateipit rinnoista, rasvailin huolellisesti ja tutkiskelin tilanteen. Analyysi tutkimuksesta: Haavat nännipihan ympäri ovat varsin siistit, vain pientä punotusta ja kutinaa tikkien kohdalla. Vain haavan risteyskohdat (joista lähtevät viillot rinnan alle) ovat vähän hurjemman näköiset, tummanpuhuvat ja röpelöiset. Lollipop-arpien tikku (siis viilto rinnan alle) on molemmissa rinnoissa kuin harvalla sik-sakilla vedetty ja kangas, siis tässä tapauksessa iho tursuaa = on rypyllä joka tikin välissä. Että näin. Vaikea uskoa, mutta luotan silti, että tuosta "tikkuosastakin" tulee vielä järkevän näköinen. Rinnat saivat olla nyt teipeittä yön. Kunhan olen käynyt suihkussa, kehystän taas hienot "nipukkataulut" haavateipillä. Mustelmia on enää aika vähän, jonkin verran keltaisuutta havaittavissa , mutta muhkuroita piisaa rintojen sisällä, varsinkin rintojen alapuoliskoilla. Rintojen yläpuoliskot ovat jo aika pehmeät ja kauniin naisellisesti pyöristyvät. Tänään on leikkauksesta kulunut tasan kaksi viikkoa.
Isäntä yskii edelleen, mutta ensi yöksi aion muuttaa takaisin omaan makuuhuoneeseen. Laitan sitten vaikka korvatulpat yöksi, jos rykiminen ottaa pannuun. Pakko päästä testaamaan viikon vanhoja uusia patjoja.
Jee!!!! olen saanut ensimmäisen kommenttini, eli mulla on todistusaineistoa siitä, että joku lukee näitä turinoita ainakin susirajalla. Kiitos, kiitos Lene kommentoinnista! Yksi kommentti on kyllä tullut Sveitsistäkin muuta kautta, kiitos myös siitä!
Olen tässä tsiikaillut eilisen aikana vähän ihmisten blogeja ja todennut, että olen todellakin vielä alkumetreillä. Taidot ovat vielä niin surkeat, mutta toivottavasti paranevat bloggailun myötä. Joku päivä järkytän porukan vielä ja täräytän tänne tissikuvani/ tisukuvani ennen ja jälkeen leikkauksen ;) . Jännä juttu muuten, että ennen leikkausta en ikinä olisi sanonut rintojani "tisuiksi" nimittäin, mie koen tuon sanan jotenkin niin pientä ja sievää kuvaavaksi, ettei se mitenkään sopinut asiaan mun tisseistä puhuttaessa. Nyt on eri juttu: "tisut" on juuri oikea sana kuvaamaan näitä tulevia kaunokaisia.
Nyt alkaa kahvihammasta kolottamaan. Harmi, että talossa ei ole mitään pullaa. Mie olen koukussa pullaan, tuoreeseen hiivapullaan niin ja luulen, että kohta mie olen koulussa myös bloggailuun. Kahvintuoksuista aamua kaikille ja toivon, että vältytte "liskojen öiltä"!
Näen todella harvoin painajaisia, sen sijaan näen paljon ja usein värikkäitä unia, jotka muistan hyvin aamullakin. Unet ovat opettaneet minulle paljon itsestäni: missä menen ja mitä oikeasti ajattelen, kaiken hämmennyksen ja toisten ihmisten miellyttämisen takana. Luulen, että viimeöinen painajaiseni inspiroitui siitä, että kuuntelin eilen aika paljon radiosta juttua siitä, kuinka nyt on aika tehdä muutos hiilidioksi- ym. päästöihin, jos maapallo aiotaan pelastaa. Jäätiköt sulavat ja ilmastokatastrofit seuraavat toisiaan, nyt on vielä aikaa kääntää kelkkaa. Kurja olo huonosti nukutun yön jälkeen, luulenpa, että otan kunnon päivätirsat.
Illalla poistin haavateipit rinnoista, rasvailin huolellisesti ja tutkiskelin tilanteen. Analyysi tutkimuksesta: Haavat nännipihan ympäri ovat varsin siistit, vain pientä punotusta ja kutinaa tikkien kohdalla. Vain haavan risteyskohdat (joista lähtevät viillot rinnan alle) ovat vähän hurjemman näköiset, tummanpuhuvat ja röpelöiset. Lollipop-arpien tikku (siis viilto rinnan alle) on molemmissa rinnoissa kuin harvalla sik-sakilla vedetty ja kangas, siis tässä tapauksessa iho tursuaa = on rypyllä joka tikin välissä. Että näin. Vaikea uskoa, mutta luotan silti, että tuosta "tikkuosastakin" tulee vielä järkevän näköinen. Rinnat saivat olla nyt teipeittä yön. Kunhan olen käynyt suihkussa, kehystän taas hienot "nipukkataulut" haavateipillä. Mustelmia on enää aika vähän, jonkin verran keltaisuutta havaittavissa , mutta muhkuroita piisaa rintojen sisällä, varsinkin rintojen alapuoliskoilla. Rintojen yläpuoliskot ovat jo aika pehmeät ja kauniin naisellisesti pyöristyvät. Tänään on leikkauksesta kulunut tasan kaksi viikkoa.
Isäntä yskii edelleen, mutta ensi yöksi aion muuttaa takaisin omaan makuuhuoneeseen. Laitan sitten vaikka korvatulpat yöksi, jos rykiminen ottaa pannuun. Pakko päästä testaamaan viikon vanhoja uusia patjoja.
Jee!!!! olen saanut ensimmäisen kommenttini, eli mulla on todistusaineistoa siitä, että joku lukee näitä turinoita ainakin susirajalla. Kiitos, kiitos Lene kommentoinnista! Yksi kommentti on kyllä tullut Sveitsistäkin muuta kautta, kiitos myös siitä!
Olen tässä tsiikaillut eilisen aikana vähän ihmisten blogeja ja todennut, että olen todellakin vielä alkumetreillä. Taidot ovat vielä niin surkeat, mutta toivottavasti paranevat bloggailun myötä. Joku päivä järkytän porukan vielä ja täräytän tänne tissikuvani/ tisukuvani ennen ja jälkeen leikkauksen ;) . Jännä juttu muuten, että ennen leikkausta en ikinä olisi sanonut rintojani "tisuiksi" nimittäin, mie koen tuon sanan jotenkin niin pientä ja sievää kuvaavaksi, ettei se mitenkään sopinut asiaan mun tisseistä puhuttaessa. Nyt on eri juttu: "tisut" on juuri oikea sana kuvaamaan näitä tulevia kaunokaisia.
Nyt alkaa kahvihammasta kolottamaan. Harmi, että talossa ei ole mitään pullaa. Mie olen koukussa pullaan, tuoreeseen hiivapullaan niin ja luulen, että kohta mie olen koulussa myös bloggailuun. Kahvintuoksuista aamua kaikille ja toivon, että vältytte "liskojen öiltä"!
maanantai 4. kesäkuuta 2007
Suvea ja siunausta
Huomenia!
Tisuista puheenollen, huomasin ja muistin tuossa noustessani patjaltani, että aina aamuisin sattuu tisuihin noin minuutin ajan kun on noussut ylös. Olen ajatellut, että siinä paine vaihtuu, kun makuuasennosta kömmitään pystyyn. Ei se kipu mikään kauhea ole , mutta tuntuva. Särkylääkkeistä olen ollut kuivilla jo muutaman päivän. Eipä oikeasti ole herkkua ihmisillä, jotka joutuvat syömään särkylääkkeitä kroonisesti. Suussa maistuu p...a ja vatsa meni ainakin mulla kovalle. Toivottavasti niihin ei tarvitse palata, kuin satunnaisesti.
Ihana päivä oli eilen säänkin puolesta, tuuli on vähän hellittänyt. Istuimme mieheni kanssa tuossa lähellä rantakalliolla ja ihastelimme ohi lipuvia purje - ja muita veneitä. Aurinko lämmitti ihon pintaa niin, että oli pakko laittaa takki suojaksi päälle, siinä olisi muuten iho palanut. Eivät ole turhia nuo Ilmatieteen laitoksen varoitukset. Palatessa kävelyretkeltä, näimme aivan parin metrin päästä, kun peipposkoiras kylpi pienessä lätäkössä. Linnulla oli upean kirkkaat värit- pakko olla, jos meinaa naista saada ja vielä lauluäänenkin pitäisi olla kohdallaan.
Illalla pääsin ortodoksisen perinteen mukaan tehtävään uuden kodin siunaamistilaisuuteen. Olen ollut vastaavassa juhlassa pari kertaa ennenkin (saman perheen muuttaessa) ja aina tilaisuus on yhtä juhlava ja kaunis. Paljon porukkaa about 60, paljon pappeja (3), moniäänistä laulua, ikoneita, kynttilöitä ja runsaasti hyvää ruokaa ja viiniä. Isä Veikko vihmoi kaikki huoneet siunatulla vedellä ja seurakunta lauloi ja teki ristinmerkkiä moneen otteeseen. En tunne hyvin ortodoksista uskontoa, mutta täytyy sanoa, että tilaisuudet siellä ovat esteettisiä ja kaikkia aisteja ruokkivia.
Parasta juhlassa kuitenkin olivat ne ihmiset. Aina sieltä löytää mielenkiintoisia tyyppejä eri elämän aloilta, siinä sitten syödään, juodaan ja jutskataan. Asunto oli myös kiva. Toista sataa neliötä Hesan keskustassa, josta pääsee kävellen minne vain. Isäntäpariskunta kertoikin, että he ovat alkaneet kävellä huomattavasti enemmän muutettuaan keskustaan. Se näkyi myös isännän hoikentuneena olemuksena. Siis jos on tsaanssia päästä joskus tuollaiseen kodin siunaamisjuhlaan, niin menkää ihmeessä.
Tänään menen käymään työpaikalla. Vien sinne lääkärintodistuksen ja täytän KELA:n päivärahahakemuksen. Töitä en ole ehtinyt kaipaamaan, mutta työyhteisöni ihmisiä kyllä. Ovat muuten upeita tyyppejä ja ovat minua kannustaneet mukavasti näissä tisutaistoissa. Mulla on itseni kanssa aika tiukkaa ajatellessani, että en menekään sinne töihin kuin vasta vuoden päästä. Heinäkuuksi palaan töihin toiseen yksikköön, elokuun olen vuosilomalla ja syyskuusta aloitan virkavapaan ja uudet kujeet työelämässäni.
Tisuista puheenollen, huomasin ja muistin tuossa noustessani patjaltani, että aina aamuisin sattuu tisuihin noin minuutin ajan kun on noussut ylös. Olen ajatellut, että siinä paine vaihtuu, kun makuuasennosta kömmitään pystyyn. Ei se kipu mikään kauhea ole , mutta tuntuva. Särkylääkkeistä olen ollut kuivilla jo muutaman päivän. Eipä oikeasti ole herkkua ihmisillä, jotka joutuvat syömään särkylääkkeitä kroonisesti. Suussa maistuu p...a ja vatsa meni ainakin mulla kovalle. Toivottavasti niihin ei tarvitse palata, kuin satunnaisesti.
Ihana päivä oli eilen säänkin puolesta, tuuli on vähän hellittänyt. Istuimme mieheni kanssa tuossa lähellä rantakalliolla ja ihastelimme ohi lipuvia purje - ja muita veneitä. Aurinko lämmitti ihon pintaa niin, että oli pakko laittaa takki suojaksi päälle, siinä olisi muuten iho palanut. Eivät ole turhia nuo Ilmatieteen laitoksen varoitukset. Palatessa kävelyretkeltä, näimme aivan parin metrin päästä, kun peipposkoiras kylpi pienessä lätäkössä. Linnulla oli upean kirkkaat värit- pakko olla, jos meinaa naista saada ja vielä lauluäänenkin pitäisi olla kohdallaan.
Illalla pääsin ortodoksisen perinteen mukaan tehtävään uuden kodin siunaamistilaisuuteen. Olen ollut vastaavassa juhlassa pari kertaa ennenkin (saman perheen muuttaessa) ja aina tilaisuus on yhtä juhlava ja kaunis. Paljon porukkaa about 60, paljon pappeja (3), moniäänistä laulua, ikoneita, kynttilöitä ja runsaasti hyvää ruokaa ja viiniä. Isä Veikko vihmoi kaikki huoneet siunatulla vedellä ja seurakunta lauloi ja teki ristinmerkkiä moneen otteeseen. En tunne hyvin ortodoksista uskontoa, mutta täytyy sanoa, että tilaisuudet siellä ovat esteettisiä ja kaikkia aisteja ruokkivia.
Parasta juhlassa kuitenkin olivat ne ihmiset. Aina sieltä löytää mielenkiintoisia tyyppejä eri elämän aloilta, siinä sitten syödään, juodaan ja jutskataan. Asunto oli myös kiva. Toista sataa neliötä Hesan keskustassa, josta pääsee kävellen minne vain. Isäntäpariskunta kertoikin, että he ovat alkaneet kävellä huomattavasti enemmän muutettuaan keskustaan. Se näkyi myös isännän hoikentuneena olemuksena. Siis jos on tsaanssia päästä joskus tuollaiseen kodin siunaamisjuhlaan, niin menkää ihmeessä.
Tänään menen käymään työpaikalla. Vien sinne lääkärintodistuksen ja täytän KELA:n päivärahahakemuksen. Töitä en ole ehtinyt kaipaamaan, mutta työyhteisöni ihmisiä kyllä. Ovat muuten upeita tyyppejä ja ovat minua kannustaneet mukavasti näissä tisutaistoissa. Mulla on itseni kanssa aika tiukkaa ajatellessani, että en menekään sinne töihin kuin vasta vuoden päästä. Heinäkuuksi palaan töihin toiseen yksikköön, elokuun olen vuosilomalla ja syyskuusta aloitan virkavapaan ja uudet kujeet työelämässäni.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2007
Rockia ja rasvausta
Maija Vilkkumaa osoittautui esiintyjäksi, joka veti settinsä kybällä. On aina ihana nauttia konsertista, johon on selvästikin hyvin valmistauduttu. Yleisö oli enimmäkseen nuoriso-osastoa kahdenkympin molemmin puolin, mutta olihan siellä muutama meitä vanhoja pierujakin mausteena joukossa. Olemme aika ahkeria Tavastian kävijöitä mieheni kanssa ja vaikka se paikkana on tosi tunkkaisen oloinen, on meno ja tunnelma siellä lähes poikkeuksetta aivan mahtava. Muistan vielä sen, kun aloimme harrastaa Tavastialla käyntejä, minua vaivasi se, että olimme aina sieltä vanhimmasta päästä yleisöä. Enää ei vaivaa, ihminenhän on juuri sen ikäinen kuin sisäisesti kokee olevansa. Toki hämäännyn välillä, kun katson peiliin: "Kuka hemmetissä on tuo harmaantuva keski-ikäinen nainen...?"
Jess!! tälle tupakkalain tiukentumiselle, vaatteet eivät enää haise alusvaatteita myöten tupakalle konsertti-illan jälkeen! Mulla olikin ennen tapana hakea pyykkikorista vaatteet Tavastia-keikalle, nyt kannattaa laittaa puhtaat päälle ;)
Valvominen on ainoa juttu, mikä mua ottaa päähän näissä Tavastian konserttijutuissa, lähes tulkoon kaikki artistit alkavat soittaa vasta puolen yön tuntumassa, jolloin minä olen normaalisti ollut jo unten mailla pari tuntia. Olen oppinut varustautumaan konsertti-iltoihin nukkumalla kunnon 1½ tunnin tirsat päivällä, se on ainoa tapa selvitä pilkkimättä.
Tuli nukuttua vähän pitempään ja yhä siis työhuoneen lattialla. Huomasin, että iho on alkanut huutaa kuivuuttaan nyt muuallakin kuin rinnoissa- suoritin perusteellisen rasvauksen suihkun jälkeen. Selän rasvasi mieheni ja ihmetteli, kun sama selkä sekä hilseilee kuivuuttaan että pukkaa pientä finniä.
Huvittavia nämä "itsestään sulavat" tikit. Leikkaushaavoista töröttää sieltä täältä ohuita rihmoja, jotkut irtoavat, kun vähän nykäisee. Tuskinpa nämä kaikki itseksensä sulavat, varmaan joutuu nypityttämään parin viikon kuluttua. Niin haavahoitaja kyllä kehottikin käymään siellä näytilla jossain vaiheessa.
Ruoasta puheen ollen, eilinen grillattu lohi maístui taivaalliselta. Lohen päällä oli teriyaki- kastiketta, pippuria ja myllyllä rouhittua merisuolaa. Kävimme ostamassa halsterin, että pystyimme grillaamaan kalaa sähkögrillillä. Kyllä itsehillintä joutuu tosi koville näiden kesäisten grilliherkkujen kanssa. Palan painikkeeksi maistui rose-viini. Laihduta tässä sitten mopon rengasta vyötäröltä, kun on herkkupeppu luonteeltaan.
On aurinkoinen aamu ja linnut suorastaan huutavat - ovi parvekkeelle on auki. Lämpö antaa vielä odottaa itseään ja meillä päin tuulee aina. Illalla on taas mielenkiintoinen happeninki tulossa- siitä huomenna.
Jess!! tälle tupakkalain tiukentumiselle, vaatteet eivät enää haise alusvaatteita myöten tupakalle konsertti-illan jälkeen! Mulla olikin ennen tapana hakea pyykkikorista vaatteet Tavastia-keikalle, nyt kannattaa laittaa puhtaat päälle ;)
Valvominen on ainoa juttu, mikä mua ottaa päähän näissä Tavastian konserttijutuissa, lähes tulkoon kaikki artistit alkavat soittaa vasta puolen yön tuntumassa, jolloin minä olen normaalisti ollut jo unten mailla pari tuntia. Olen oppinut varustautumaan konsertti-iltoihin nukkumalla kunnon 1½ tunnin tirsat päivällä, se on ainoa tapa selvitä pilkkimättä.
Tuli nukuttua vähän pitempään ja yhä siis työhuoneen lattialla. Huomasin, että iho on alkanut huutaa kuivuuttaan nyt muuallakin kuin rinnoissa- suoritin perusteellisen rasvauksen suihkun jälkeen. Selän rasvasi mieheni ja ihmetteli, kun sama selkä sekä hilseilee kuivuuttaan että pukkaa pientä finniä.
Huvittavia nämä "itsestään sulavat" tikit. Leikkaushaavoista töröttää sieltä täältä ohuita rihmoja, jotkut irtoavat, kun vähän nykäisee. Tuskinpa nämä kaikki itseksensä sulavat, varmaan joutuu nypityttämään parin viikon kuluttua. Niin haavahoitaja kyllä kehottikin käymään siellä näytilla jossain vaiheessa.
Ruoasta puheen ollen, eilinen grillattu lohi maístui taivaalliselta. Lohen päällä oli teriyaki- kastiketta, pippuria ja myllyllä rouhittua merisuolaa. Kävimme ostamassa halsterin, että pystyimme grillaamaan kalaa sähkögrillillä. Kyllä itsehillintä joutuu tosi koville näiden kesäisten grilliherkkujen kanssa. Palan painikkeeksi maistui rose-viini. Laihduta tässä sitten mopon rengasta vyötäröltä, kun on herkkupeppu luonteeltaan.
On aurinkoinen aamu ja linnut suorastaan huutavat - ovi parvekkeelle on auki. Lämpö antaa vielä odottaa itseään ja meillä päin tuulee aina. Illalla on taas mielenkiintoinen happeninki tulossa- siitä huomenna.
lauantai 2. kesäkuuta 2007
Blogin opettelua
Heleijaa!
Selailin nyt eka keran tämän blogisysteemin syövereissä ja totesin, että huisisti tässä on opettelemista tällaisella taviksella. Sen verran kuitenkin älysin tehdä, (senkin mieheni opastuksella) että saatiin tämä systeemi suurinpiirtein "suomi-aikaan" jenkkiajan sijaan ja nyt pitäisi päästä kommentteja heittelemään kaikkien, joille jokin tekstissä kolahtaa.
Pääsi kesäkuukin yllättämään, kun mun blogissa oli eilen aamulla vielä Amerikan toukokuu. Tänään on monella odotettu päivä: juhlia, kukkia, kakkua ja lahjoja. Meillekin tuli yksi yo-juhlakutsu, mutta juhla on niin kaukana, ettei näillä tisuilla jaksa istua autossa vielä niin pitkään.
Tyttäreni tuossa jutteli eilen siitä, että miksi juuri mikään juhla ei tunnu enää miltään verrattuna lapsuuteen... Niinpä, kyllä ne onnen tunteet on aikuisena kaivettava ja huomattava arjen pienissä jutuissa, muuten saattaa olla tylsää. Tänä aamuna minä olen iloinen näistä ihanista uusista tisukoista, jotka näyttää päivä päivältä paremmilta, kun turvotus ja mustelmat alkavat häipyä.
Iloa myös jo etukäteen tuottaa Maija Vilkkumaan konsertti, johon olen menossa illalla. Siinäpä artisti, jonka äänestä olen tykännyt aina ja on kiva päästä bongaamaan ihan livenä. Huhuja olen kuullut, että hän on loistava ja ammattitaitoinen esiintyjä- huomenna olen viisaampi. Viimeksi olin katsomassa Jorma Kääriäistä Riku Niemen orkesterin solistina Finlandia-talossa. Olen ollut Jorma ja Agents fani jo vuosia, niin kuin kai suurin osa meistä keski-ikäisistä tavis-naisista?? Oli muuten hulvaton tämä Riku Niemen orkesteri, konsertissa riitti virikkeitä kaikille aisteille.
Mainitsen profiilissani, että yksi harrastuksistani on lukeminen. Lempikirjaani en maininnut, koska niitä on kymmeniä ellei satoja. Nyt viikon aikana olen lukenut Juha Itkosen: Anna minun rakastaa enemmän. Tykkäsin siitä, mutta vielä enemmän tykkäsin Itkosen "Myöhempien aikojen pyhät"- kirjasta. Toisena kirjana luin Juha Vuorisen "Veljekset Vaselin", mutta se ei minuun enää kolahtanut niin hyvin, kuin Vuorisen aiemmat kirjat. Niitä muuten en suosittele tiukkapipoisille. Seuraavana otan "työn alle" Kyoko Morin: "Shizukon tytär". Kirjailija on mulle ihan uusi,kirja kuului kirjastonhoitajan suosituksiin. saas nähdä, onko meillä yhtenäinen maku. Minä luen yleensä päivittäin tai pitäisi kai sanoa illoittain eli joka ilta ennen nukkumaanmenoa noin ½-1h, vuodessa tulee luettua arviolta noin 80-100 kirjaa. Televisiota sen sijaan katson tosi vähän, ei mulla ole siihen aikaa eikä kiinnostusta. Noin paria ohjelmaa seuraan viikossa eli nyt on vuorossa "Maajussille morsian" ja "Haades-virus", joka on jo loppumassa.
Ostin taas yhdet uudet ritsikat, urheilurintsikat Anttilasta. Kokeilin niitä tässä aamulla ja tyttäreni totesi "Äiti, sullahan on kohta pienemmät tissit, kuin mulla" Sama tyttö totesi 4-vuotiaana uimahallin saunassa silmäiltyään porukkaa lauteilla : "Äiti, kellään täällä ei ole niin isoja tissejä kuin sulla!" Kaikella on aikansa.
Selailin nyt eka keran tämän blogisysteemin syövereissä ja totesin, että huisisti tässä on opettelemista tällaisella taviksella. Sen verran kuitenkin älysin tehdä, (senkin mieheni opastuksella) että saatiin tämä systeemi suurinpiirtein "suomi-aikaan" jenkkiajan sijaan ja nyt pitäisi päästä kommentteja heittelemään kaikkien, joille jokin tekstissä kolahtaa.
Pääsi kesäkuukin yllättämään, kun mun blogissa oli eilen aamulla vielä Amerikan toukokuu. Tänään on monella odotettu päivä: juhlia, kukkia, kakkua ja lahjoja. Meillekin tuli yksi yo-juhlakutsu, mutta juhla on niin kaukana, ettei näillä tisuilla jaksa istua autossa vielä niin pitkään.
Tyttäreni tuossa jutteli eilen siitä, että miksi juuri mikään juhla ei tunnu enää miltään verrattuna lapsuuteen... Niinpä, kyllä ne onnen tunteet on aikuisena kaivettava ja huomattava arjen pienissä jutuissa, muuten saattaa olla tylsää. Tänä aamuna minä olen iloinen näistä ihanista uusista tisukoista, jotka näyttää päivä päivältä paremmilta, kun turvotus ja mustelmat alkavat häipyä.
Iloa myös jo etukäteen tuottaa Maija Vilkkumaan konsertti, johon olen menossa illalla. Siinäpä artisti, jonka äänestä olen tykännyt aina ja on kiva päästä bongaamaan ihan livenä. Huhuja olen kuullut, että hän on loistava ja ammattitaitoinen esiintyjä- huomenna olen viisaampi. Viimeksi olin katsomassa Jorma Kääriäistä Riku Niemen orkesterin solistina Finlandia-talossa. Olen ollut Jorma ja Agents fani jo vuosia, niin kuin kai suurin osa meistä keski-ikäisistä tavis-naisista?? Oli muuten hulvaton tämä Riku Niemen orkesteri, konsertissa riitti virikkeitä kaikille aisteille.
Mainitsen profiilissani, että yksi harrastuksistani on lukeminen. Lempikirjaani en maininnut, koska niitä on kymmeniä ellei satoja. Nyt viikon aikana olen lukenut Juha Itkosen: Anna minun rakastaa enemmän. Tykkäsin siitä, mutta vielä enemmän tykkäsin Itkosen "Myöhempien aikojen pyhät"- kirjasta. Toisena kirjana luin Juha Vuorisen "Veljekset Vaselin", mutta se ei minuun enää kolahtanut niin hyvin, kuin Vuorisen aiemmat kirjat. Niitä muuten en suosittele tiukkapipoisille. Seuraavana otan "työn alle" Kyoko Morin: "Shizukon tytär". Kirjailija on mulle ihan uusi,kirja kuului kirjastonhoitajan suosituksiin. saas nähdä, onko meillä yhtenäinen maku. Minä luen yleensä päivittäin tai pitäisi kai sanoa illoittain eli joka ilta ennen nukkumaanmenoa noin ½-1h, vuodessa tulee luettua arviolta noin 80-100 kirjaa. Televisiota sen sijaan katson tosi vähän, ei mulla ole siihen aikaa eikä kiinnostusta. Noin paria ohjelmaa seuraan viikossa eli nyt on vuorossa "Maajussille morsian" ja "Haades-virus", joka on jo loppumassa.
Ostin taas yhdet uudet ritsikat, urheilurintsikat Anttilasta. Kokeilin niitä tässä aamulla ja tyttäreni totesi "Äiti, sullahan on kohta pienemmät tissit, kuin mulla" Sama tyttö totesi 4-vuotiaana uimahallin saunassa silmäiltyään porukkaa lauteilla : "Äiti, kellään täällä ei ole niin isoja tissejä kuin sulla!" Kaikella on aikansa.
perjantai 1. kesäkuuta 2007
Munkit ja munkin puolikas
Aamutoimet on suoritettu : juotu kuppi teetä parin ruisleivän kera ja sen jälkeen kuppi kahvia munkin puolikkaan kanssa.
Nämä varsinaiset munkit (rinnat) öljysin huolellisesti ja totesin, että selvää pehmenemistä on jo tapahtunut kahdessa päivässä, vaude, rasvaus siis tehoaa. Sitä paitsi totesin siinä rasvatessani, että kyllä mulla tunto tuntuu jo olevan ainakin jonkinlainen jo nipukoissakin, joillakin kuulema on näitä tunto-ongelmia pitkään.
Lopetin sitten tulehduskipulääkkeenkin syönnin. Nimittäin mulla alkoi maistua suussa sellainen inhottava lääkep...a, piti koko ajan syödä jotain sen vuoksi. Tyttäreni totesi, että haisinkin epämiellyttävälle, siispäs lopetin. Tosin tämä hajuilmiön olen havainnut usein myös antibioottikuurin jälkeen, kun se tappaa elimistöstä osan niistä hyvistäkin bakteerikannoista. Katsotaan nyt, onnistuuko tämä lääkeettömyys kokonaan.
Lääkkeen sijaan otin illalla pienen lasillisen punaviiniä ja kyllä se maistui. Uni sen sijaan ei maistunut viime yönä, sillä yritin nukkua uudella patjalla mieheni vieressä, mutta sain tunnissa tarpeekseni siitä rykimisestä ja palasin ruotuun eli vanhalle patjalle työhuoneen lattialle. Taidan nukkua suosiolla näin vielä muutaman yön, niin molemmat saavat paremmin nukutuksi.
Huusholli on kuin petolinnun pesä. En ole uskaltanut vielä alkaa siivota ja muita juuri ei tunnu tämä huushollin pölyisyys häiritsevän. Ehkä tänään tartun imuriin ja laitan sen laulamaan, ei tätä kestä katella, vaikka en todellakaan ole mikään siisteysfriikki. Tänä aamuna huomasin, että pienen pieni hämähäkki oli tehnyt verkkonsa yhden korin korvasta ikkunankarmiin keittiössä. Että näin steriili koti täällä.
Uskomatonta, miten nopeaa tämä sairasloma on tähän mennessä mennyt. Koko ajan on ollut puuhaa, eikä ehdi edes tekemään kaikkea , mitä on ajatellut. Niinpä, nopsaa tuntuu etenevän koko elämä. Vauhti vaan kiihtyy, mitä enemmän ikää tulee, outoa...
Nämä varsinaiset munkit (rinnat) öljysin huolellisesti ja totesin, että selvää pehmenemistä on jo tapahtunut kahdessa päivässä, vaude, rasvaus siis tehoaa. Sitä paitsi totesin siinä rasvatessani, että kyllä mulla tunto tuntuu jo olevan ainakin jonkinlainen jo nipukoissakin, joillakin kuulema on näitä tunto-ongelmia pitkään.
Lopetin sitten tulehduskipulääkkeenkin syönnin. Nimittäin mulla alkoi maistua suussa sellainen inhottava lääkep...a, piti koko ajan syödä jotain sen vuoksi. Tyttäreni totesi, että haisinkin epämiellyttävälle, siispäs lopetin. Tosin tämä hajuilmiön olen havainnut usein myös antibioottikuurin jälkeen, kun se tappaa elimistöstä osan niistä hyvistäkin bakteerikannoista. Katsotaan nyt, onnistuuko tämä lääkeettömyys kokonaan.
Lääkkeen sijaan otin illalla pienen lasillisen punaviiniä ja kyllä se maistui. Uni sen sijaan ei maistunut viime yönä, sillä yritin nukkua uudella patjalla mieheni vieressä, mutta sain tunnissa tarpeekseni siitä rykimisestä ja palasin ruotuun eli vanhalle patjalle työhuoneen lattialle. Taidan nukkua suosiolla näin vielä muutaman yön, niin molemmat saavat paremmin nukutuksi.
Huusholli on kuin petolinnun pesä. En ole uskaltanut vielä alkaa siivota ja muita juuri ei tunnu tämä huushollin pölyisyys häiritsevän. Ehkä tänään tartun imuriin ja laitan sen laulamaan, ei tätä kestä katella, vaikka en todellakaan ole mikään siisteysfriikki. Tänä aamuna huomasin, että pienen pieni hämähäkki oli tehnyt verkkonsa yhden korin korvasta ikkunankarmiin keittiössä. Että näin steriili koti täällä.
Uskomatonta, miten nopeaa tämä sairasloma on tähän mennessä mennyt. Koko ajan on ollut puuhaa, eikä ehdi edes tekemään kaikkea , mitä on ajatellut. Niinpä, nopsaa tuntuu etenevän koko elämä. Vauhti vaan kiihtyy, mitä enemmän ikää tulee, outoa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
